Samurai Champloo
Aamulla menen joko töihin tai kouluun. Illalla teen ehkä koulujuttuja. Välillä syön ja nukun. Siinä elämäni.
En ole opiskellut japania, enkä tehnyt mitään muutakaan Japaniin viittaavaa, joten ei ole ollut mistä kirjoitella. Hämmästyksekseni kuitenkin tänään huomasin katsoneeni 26-osaisen animesarjan Samurai Champloo kokonaisuudessaan tässä syksyn aikana. Eihän se tahti kova ole ollut, mutta jotain tuossa sarjassa täytyy hyvääkin olla, kun kerta se on läpi tullut kahlattua.
Sarja kertoo 1800-luvun Japanista, ajasta, jolloin samuraitkin olivat katoavaa kulttuuriperinnettä. Fiktion mukaan on sekoitettu paloja historiallista faktaa ja nykyajan populaarikulttuuria, kuten hip-hopia ja graffiteja. Tarina on yksinkertainen, mutta riittävän toimiva. (Sarja ei kuitenkaan olisi voinut olla yhtään tuon pidempi.) Piirrosjälki on kaunista, sulavaa ja monipuolista. Kaiken kruunaa letkeä ja chilli soundtrack, joka kuitenkin aiheuttanee hip-hopia vihaaville vain hampaiden kirskuntaa. Kokonaisuus on ennen muuta viihdyttävää katseltavaa.
Minua sarjassa kiehtoo varmaankin nimenomaan historian ja nykyajan sulautuminen. Voisi kuvitella, että räppäävä feodaaliajan japanilainen olisi jotensakin mahdoton yhdistelmä, mutta oikein tehtynä sekin toimii. Tietysti jonkinlainen käsitys japanin kielestäkin on sarjaa seuraamalla säilynyt, vaikka en voisikaan väittää ymmärtäväni puheesta juuri mitän ilman tekstejä.
Pääasia nyt kuitenkin on, että sain jotain blogaamisen aihetta.
En ole opiskellut japania, enkä tehnyt mitään muutakaan Japaniin viittaavaa, joten ei ole ollut mistä kirjoitella. Hämmästyksekseni kuitenkin tänään huomasin katsoneeni 26-osaisen animesarjan Samurai Champloo kokonaisuudessaan tässä syksyn aikana. Eihän se tahti kova ole ollut, mutta jotain tuossa sarjassa täytyy hyvääkin olla, kun kerta se on läpi tullut kahlattua.
Sarja kertoo 1800-luvun Japanista, ajasta, jolloin samuraitkin olivat katoavaa kulttuuriperinnettä. Fiktion mukaan on sekoitettu paloja historiallista faktaa ja nykyajan populaarikulttuuria, kuten hip-hopia ja graffiteja. Tarina on yksinkertainen, mutta riittävän toimiva. (Sarja ei kuitenkaan olisi voinut olla yhtään tuon pidempi.) Piirrosjälki on kaunista, sulavaa ja monipuolista. Kaiken kruunaa letkeä ja chilli soundtrack, joka kuitenkin aiheuttanee hip-hopia vihaaville vain hampaiden kirskuntaa. Kokonaisuus on ennen muuta viihdyttävää katseltavaa.
Minua sarjassa kiehtoo varmaankin nimenomaan historian ja nykyajan sulautuminen. Voisi kuvitella, että räppäävä feodaaliajan japanilainen olisi jotensakin mahdoton yhdistelmä, mutta oikein tehtynä sekin toimii. Tietysti jonkinlainen käsitys japanin kielestäkin on sarjaa seuraamalla säilynyt, vaikka en voisikaan väittää ymmärtäväni puheesta juuri mitän ilman tekstejä.
Pääasia nyt kuitenkin on, että sain jotain blogaamisen aihetta.
kirjoitettu klo 14:50
4 kommentti(a)
