Tokiossa

Pääsin onnellisesti ja turvallisesti perille Tokion majapaikkaani. Kaikki on OK. Tässä hieman tarkempaa raporttia tähän asti tapahtuneesta:

Ei sitten käytykään saunassa, kun siellä oli joku putkivaurio ja sauna oli käyttökiellossa. Noh, kävin sentään perjantaina saunassa, se muisto eläköön mielessäni. Ja salmiakkia ostin lentokentältä ja Finlandiaa on litra matkalaukussa, tuottakoon myös ne minulle suomalaisuutta tällä reissulla.

Tiistai-aamuna mentiin kaverin kanssa heti suurlähetystöön. Olin lähes paniikissa, että saanko viisumia vai en, mutta sieltähän se napsahti reilussa puolessa tunnissa. Sitten vain kaupungille kiertelemään, käytiin yksillä (viimeinen Suomessa juomani olut oli Koff, yh) ja syömässä (viimeinen Suomessa syömäni ateria oli kiinalaista, nam) ja sitten olikin aika jo siirtyä lentokentälle.

Lähtöselvitys sujui nopeasti, vaikka uusi ja hieno itsepalveluautomaatti ei lippuani hyväksynytkään. Aika lentokentän odotussaleissa meni yllättävänkin nopeasti. Helsinki-Vantaan ulkomaan terminaali oli isompi kuin kuvittelin.

Lentokoneessa tarjoilu toimi, ainakin viskiä ja sakea tuli nautittua. Ruokakin oli parempaa kuin olin kuvitellut lentokoneruoan olevan. Meitä hemmoteltiin oikein kahdella elokuvalla ja useilla lyhyemmillä ohjelmilla. Näin mm. kuinka Koizumi (Japanin pääministeri) tanssi valssia Richard Geren kanssa ja kuinka Mikki Hiiri trippaili jossain kovasti Liisan Ihmemaalta näyttäneessä paikassa. Unta en tietenkään saanut, mutta eipä tuo ainakaan vielä juuri väsytäkään.

Lentokoneen yltäessä Japanin päälle, näkyi ensimmäisenä pilvien yläpuolella Fuji-vuori, joka oikeasti näytti kovin majesteetilliselta. Ilmankos sitä täällä niin kovasti kunnioitetaan (ehkä osasyy voi olla myös siinä, että se kuitenkin on aktiivinen tulivuori, joka voi periaatteessa purkautua milloin vain..). Lentokoneesta huomasi myös sen, kuinka vuoristoinen maa tämä on. Jokainen laaksontapainenkin puolestaan on sitten käytössä, pääasiassa tilaa vievät asumukset, pellot ja tiet.

Matka Naritasta tänne Sakura Hotelliin sujui ongelmitta. Narita Express, joka maksoi saman verran kuin yö tällä hostellissa, vei minut vajaassa tunnissa Tokion keskusrautatieasemalle, josta kävelin, melkein suoraan, parin-kolmen kilometrin matkan tänne hostellille. Junasta näki mukavasti, kuinka maisema muuttui hitaasti, mutta varmasti koko ajan kaupunkimaisemmaksi. Talojen etäisyydet toisiinsa pienenivät ja koot kasvoivat koko matkan.

Täällä kävin ensitöikseni suihkussa ja nyt kirjoittelen tätä. Kello on täällä 6 tuntia Suomea edellä, joten iltapäivän aurinko lämmittää jo mukavasti. Aion lähteä tästä vähän tuonne kylille kiertelemään. Muutama kuva on tullut jo otettua, mutta eiköhän minulla kohta ole muistikortti täynnä. Yritän sitten saada ne mahdollisimman pian nettiin.