Perjantai

Perjantaina esittelimme toisillemme pelien suunnitelmat. Koska kukaan japanilaisista ei tahtonut aloittaa, sain minä kunnian avata pelin.

Esittelyni oli hieman hapuileva, en ole pitkään aikaan mitään esitelmiä pitänytkään. Esittelyt tehtiin käyttäen Macin PowerPointin vastinetta, mikä sinällään oli itsessään jo haaste (vaikka toimikin kikat opittuani ihan hyvin). En muutenkaan pidä moisista diaesitelmistä, yhdelle sivulle kun mahtuu niin vähän tietoa. Vaikka esitykseni hieman vajaa olikin, sai itse suunnitelma kehuja.

Kun kaikki muutkin olivat oman suunnitelmansa esitelleet, lähdimme läheiseen yakiniku-ravintolaan syömään. Ravintola oli pieni ja savuinen, mutta ruoka oli erinomaista. Maksoimme kukin aterioinnista 3500 jeniä, sisältäen juomat, Goto-sensei oli luvannut maksaa mahdollisesti ylimenevän osan. Hän lupasi myös kustantaa projektin loputtua meille toisenkin illan, mikäli teemme hommamme hyvin. :)

Yakiniku-ravintolassa (yakimasu = paistaa, niku = liha) pöytään tuodaan lautasella raakaa, valmiiksipilkottua lihaa, jonka voi sitten itse paistaa tahtomallaan tavalla pöydällä olevalla "grillillä". Kypsä liha dipataan kastikkeeseen ja huudotaan alas esimerkiksi oluella. Erilaisia lihavaihtoehtojakin oli tarjolla useita illan aikana, kanaa, porsasta ja nautaa erinäisistä ruhonosista leikattuna. Hieman erikoisempina artikkeleina pöytään tuotiin naudan kieltä ja porsaan ruokatorvea, molemmat oikein herkullisia.

Valitettavasti en taaskaan muistanut ottaa kameraa mukaani, joten joudutte tyytymään vain pariin pieneen ja huonolaatuiseen kännykällä otettuun kuvaan. Kuvien rakeisuus ei muuten ainakaan kokonaan ole kameran vika, vaan ravintolassa todella oli välillä erittäinkin paksu savu ja rasvan käry.

Yakiniku riitti senseille, mutta me muut jatkoimme karaoke-paikkaan. Tämä karaokepaikka sijaitsee melko lähellä asuntolaa ja tuntui olevan halvempikin kuin keskustan paikka, jossa viimeksi kävin. Otimme huoneen kolmeksi tunniksi, mikä oli oikein sopiva aika lauleskella 11 hengen porukassa. Usean laulun ehdin minäkin esittää. Laulutaitoni kyllä silti ei ollut parantunut yhtään, eikä varmaan parantunut nytkään.

Keskiyöllä aikamme umpeutui ja piti kehitellä jatkoja. Suurin osa porukasta tosin lähti kotiin, mutta kuuden hengen porukalla jatkoimme asuntolan kerhohuoneella. Kun jälleen osa siirtyi nukkumaan, jatkoimme aamua asuntolan aulassa jutellen Ryoichi-sanin kanssa. Lopulta joskus kuuden maissa pääsin itsekin nukkumaan.