Koulu
Nyt, kun melkein kaikki kurssitkin ovat alkaneet, voisin kai kertoa hieman tarkemmin koulustakin. Kuviakin jälleen otin tähän tekstiin liittyen.
Kitami kooka daigaku, eli Kitamin teknillinen korkeakoulu (Kitami Institute of Technology, KIT) on yksi Kitamin yliopistotason oppilaitoksista. KIT:ssa on noin 2000 opiskelijaa. Tänä vuonna vaihto-opiskelijoita tuli parisenkymmentä, joista osa on tohtori-opiskelijoita, osa suorittaa koko tutkinnon Japanissa ja osa (kuten minä) on vain lyhytaikaisia vieraita. Vaihto-opiskelijoita on ainakin Kiinasta, Koreasta, Malesiasta, Suomesta ja Puolasta ja Venäjältä, suurinpiirtein opiskelijoiden lukumäärän mukaisessa järjestyksessä lueteltuna.
Koulurakennukset ja luokkahuoneet ovat aika karuja, viihtyisyyteen ei ole kamalasti panostettu, mutta ei tämä mikään loukkokaan ole. Käytävillä on siellä täällä tupakontihuoneita, joissa syntyvät hajut eivät avonaisten ovien takia pysy sisällä, joten paikoin käytävillä haisee tupakka. Luokissa olevat pulpetit ovat minunkin kokoiselle hieman liian pienet, eikä niissä ole pehmusteita, joten välillä luennoilla joutuu tekemään peliliikkeitä, että saa esimerkiksi jalat suoriksi. Luentojen pituus ei yhtään helpota istumista.
Koulupäivä on lohkottu luentoihin, taukoihin ja ruokatuntiin. Ensimmäiset luennot alkavat kello 8:50, luennot kestävät puolitoista tuntia putkeen ja luentojen välissä on 10 minuutin tauko, joka huonossa tapauksessa menee jo melkein siihen, että siirtyy luokasta toiseen. Klo 12-13 on ruokatunti, jolloin luentoja ei ole. Iltapäivällä/illalla on vielä kolmet luennot.
Koulun ruokala on noin TTY:n Newtonin kokoinen. Päivän ruoka-annokset on esitelty japanilaiseen tapaan muovisilla malliannoksilla vitriinissä. Vitriinistä voi valita mieleisensä ja siirtyä sitten annostiskille tilaamaan. Annokset ovat pienehköjä, mutta idea onkin ottaa mielensä mukaan useampia pieniä annoksia. Annos voi olla esimerkiksi kupillinen miso-keittoa, friteerattua lihaa ja salaattia, paistettua lihaa ja vihanneksia, nuudeleita tai jotain muita erikoisempia ruokia, joita en ole vielä uskaltautunut edes kokeilemaan. Maksaminen kassalla onnistuu käteisellä tai ladattavalla kortilla, joka kelpaa myös ruokalan vieressä olevassa koulutarvikekaupassa.
Ruokalarakennuksessa on myös kirjakauppa, koulutarvikekauppa, kopiokoneita, pankkiautomaatteja ja terveydenhoitotilat. Muut koulun rakennukset ovatkin sitten puhtaasti koulutus- ja tutkimuskäytössä, eli esimerkiksi naposteltavaa ei saa kuin koulutarvikekaupasta.
Rahan nostaminen onnistuu minultakin kätevästi ruokalarakennuksessa olevasta postin automaatista ihan suomalaisella Visa Electron -kortilla. Palvelumaksuja menee 2,5 euroa/nostokerta + 2% nostettavasta summasta. Täysin ilmaista se ei siis ole, mutta on ehdottomasti kätevin tapa saada rahaa, sillä luottokorteilla ei täällä paljoa tee. Ne kelpaavat ylipäätään kovin harvoissa kaupoissa.
Kirjastossa olen käynyt toisinaan lukemassa päivittäin ilmestyvän The Japan Times -lehden, joka kertoo maailman uutisista mielestäni varsin kattavasti.
Jokainen (vanhempi) opiskelija kuuluu johonkin "laboratorioon", jota johtaa aina joku professori. Tutorini Yu-san kuuluu Goto-sensein laboratorioon, joten siihen minäkin täällä ollessani kuulun. Tietotekniikan tapauksessa "laboratoriolla" tarkoitetaan tietokoneluokkaa ja Goto-sensein tapauksessa vieläpä Mac-luokkaa. Sain tunnukset luokan Mac-koneisiin sekä erikseen tietotekniikan opiskelijoiden Sun-työasemiin, mutta tähän asti olen käyttänyt vain omaa kannettavaani, sillä ääkkösettömyys on hieman häiritsevä piirre japanilaisissa tietokoneissa. Java-kurssilla tulen käyttämään kuulemma Sun-työasemia.
KIT on Kitamin laitamilla, muutaman kilometrin päässä keskustasta. Laboratorion ikkunasta on varsin kaunis näköala epä-keskustan suuntaan. Maisemaa hallitsee suuri rakennus, joka on käsittääkseni kauppakorkeakoulu. Koulussa on pääasiassa tyttöjä ja siellä käytetään koulupukuja. :) Tässä koulussa ei valitettavasti moista käytäntöä ole..
Professorit osaavat jotensakin englantia, joten kielitaidon pettäessä voi turvautua heidän kanssaan keskustellessaan siihen. Tavallisen opiskelijan tapauksessa tilanne on toinen. Englantia ei yksinkertaisesti osata. Sanoisin, että keskiverto japanilainen osaa huonommin englantia kuin minä japania, joten yleensä olen yrittänyt solkottaa sitten sitä.
Yksinkertaisessa keskustelussa vielä jotenkuten pärjään, mutta luennot ovatkin jo toinen juttu. Professorien (ja yleensäkin japanilaisten) puhe on kovin nopeaa ja sanavarastoni ei lähimainkaan riitä luennoilla käytettäviin sanoihin ja termeihin. Omaa laiskuuttani voin syyttää siitä, että jotkut yksinkertaiset kielioppiasiat ja lauserakenteetkin tuottavat välillä vaikeuksia. Mutta toisaalta, koko ajan opin lisää ja joka päivä tunnun ymmärtävän puheesta enemmän. Kyllä se tästä vähitellen.
Lukujärjestykseni on aika löysä. Maanantai on ihan täyteenammuttu, mutta muuten minulla on vain yksi tai kaksi luentoa päivässä.
Maanantai alkaa verkkotekniikan luennoilla klo 8:50, jatkuu siitä Javalla ja ruokatunnin jälkeen kolmen tunnin Java-harjoituksilla. Päivän päättää japanin luennot klo 17:00 alkaen. Java-kurssi ei vielä tällä viikolla alkanut (koska se on tarkoitettu uusille opiskelijoille, joilla oli tällä viikolla sillä paikalla tietotekniikan perusteita), joten en tiedä mitä nuo kolmen tunnin harjoitukset käytännössä tarkoittavat. Verkkotekniikan kurssille sain paksun, englanninkielisen kirjan, jossa asiaa käydään läpi kovin perusteellisesti, paljon perusteellisemmin kuin luennoilla. Materiaalin avulla pysyn kuitenkin kärryillä siitä mistä puhutaan.
Tiistaina minulla on tilastomatematiikkaa klo 10:30 alkaen ja iltapäivästä kolme tuntia liikuntaa. Matematiikkaan sain kopioita englanninkielisestä kirjasta sekä englanninkieliset versiot luentokalvoista, joten seuraaminen on sielläkin aika helppoa. Liikunnassa osallistun kahteen eri ryhmään, ensin pelaan puolitoista tuntia lentopalloa ja sitten puolitoista tuntia jalkapalloa.
Keskiviikkona minulla on vain aamuluennot tekoälystä. Aihe on todella mielenkiintoinen ja professori luennoi seuraten orjallisesti englanninkielistä kirjaa (Matt Ginsberg: Essentials of Artificial Intelligence), josta sain myös kopioita, joten seuraaminen on sekä helppoa että mielenkiintoista.
Torstaina minulla on illasta taas japania ja perjantaisin kiinaa. Tänään oli ensimmäinen kiinan luento ja täytyy sanoa, että vaikeata tulee olemaan, olen ehkä jopa haukannut liian ison palan kakkua.. Ennen kuin kunnolla ehdin asettua paikoilleni oli taulu jo täynnä kirjoitusmerkkejä, joista en tajunnut yhtään mitään, eikä opettajan puhe liioin vaikuttanut ymmärrettävältä. Kohta motivointivaihe oli kuitenkin ohi ja alkoi itse asian opiskelu. Toistimme peruskoulumaisesti opettajan perässä ensin vokaaleja, sitten intonaatioita ja lopulta perustervehdyksiä. Vähitellen alkoi vaikuttamaan siltä, että siitäkin kurssista vielä jotain voi tulla ja ostin luennon jälkeen jopa kurssikirjankin. Täytynee siis käydä jatkossakin luennoilla, että kirja ei täysin hukkaan mene.
Kitami kooka daigaku, eli Kitamin teknillinen korkeakoulu (Kitami Institute of Technology, KIT) on yksi Kitamin yliopistotason oppilaitoksista. KIT:ssa on noin 2000 opiskelijaa. Tänä vuonna vaihto-opiskelijoita tuli parisenkymmentä, joista osa on tohtori-opiskelijoita, osa suorittaa koko tutkinnon Japanissa ja osa (kuten minä) on vain lyhytaikaisia vieraita. Vaihto-opiskelijoita on ainakin Kiinasta, Koreasta, Malesiasta, Suomesta ja Puolasta ja Venäjältä, suurinpiirtein opiskelijoiden lukumäärän mukaisessa järjestyksessä lueteltuna.
Koulurakennukset ja luokkahuoneet ovat aika karuja, viihtyisyyteen ei ole kamalasti panostettu, mutta ei tämä mikään loukkokaan ole. Käytävillä on siellä täällä tupakontihuoneita, joissa syntyvät hajut eivät avonaisten ovien takia pysy sisällä, joten paikoin käytävillä haisee tupakka. Luokissa olevat pulpetit ovat minunkin kokoiselle hieman liian pienet, eikä niissä ole pehmusteita, joten välillä luennoilla joutuu tekemään peliliikkeitä, että saa esimerkiksi jalat suoriksi. Luentojen pituus ei yhtään helpota istumista.
Koulupäivä on lohkottu luentoihin, taukoihin ja ruokatuntiin. Ensimmäiset luennot alkavat kello 8:50, luennot kestävät puolitoista tuntia putkeen ja luentojen välissä on 10 minuutin tauko, joka huonossa tapauksessa menee jo melkein siihen, että siirtyy luokasta toiseen. Klo 12-13 on ruokatunti, jolloin luentoja ei ole. Iltapäivällä/illalla on vielä kolmet luennot.
Koulun ruokala on noin TTY:n Newtonin kokoinen. Päivän ruoka-annokset on esitelty japanilaiseen tapaan muovisilla malliannoksilla vitriinissä. Vitriinistä voi valita mieleisensä ja siirtyä sitten annostiskille tilaamaan. Annokset ovat pienehköjä, mutta idea onkin ottaa mielensä mukaan useampia pieniä annoksia. Annos voi olla esimerkiksi kupillinen miso-keittoa, friteerattua lihaa ja salaattia, paistettua lihaa ja vihanneksia, nuudeleita tai jotain muita erikoisempia ruokia, joita en ole vielä uskaltautunut edes kokeilemaan. Maksaminen kassalla onnistuu käteisellä tai ladattavalla kortilla, joka kelpaa myös ruokalan vieressä olevassa koulutarvikekaupassa.
Ruokalarakennuksessa on myös kirjakauppa, koulutarvikekauppa, kopiokoneita, pankkiautomaatteja ja terveydenhoitotilat. Muut koulun rakennukset ovatkin sitten puhtaasti koulutus- ja tutkimuskäytössä, eli esimerkiksi naposteltavaa ei saa kuin koulutarvikekaupasta.
Rahan nostaminen onnistuu minultakin kätevästi ruokalarakennuksessa olevasta postin automaatista ihan suomalaisella Visa Electron -kortilla. Palvelumaksuja menee 2,5 euroa/nostokerta + 2% nostettavasta summasta. Täysin ilmaista se ei siis ole, mutta on ehdottomasti kätevin tapa saada rahaa, sillä luottokorteilla ei täällä paljoa tee. Ne kelpaavat ylipäätään kovin harvoissa kaupoissa.
Kirjastossa olen käynyt toisinaan lukemassa päivittäin ilmestyvän The Japan Times -lehden, joka kertoo maailman uutisista mielestäni varsin kattavasti.
Jokainen (vanhempi) opiskelija kuuluu johonkin "laboratorioon", jota johtaa aina joku professori. Tutorini Yu-san kuuluu Goto-sensein laboratorioon, joten siihen minäkin täällä ollessani kuulun. Tietotekniikan tapauksessa "laboratoriolla" tarkoitetaan tietokoneluokkaa ja Goto-sensein tapauksessa vieläpä Mac-luokkaa. Sain tunnukset luokan Mac-koneisiin sekä erikseen tietotekniikan opiskelijoiden Sun-työasemiin, mutta tähän asti olen käyttänyt vain omaa kannettavaani, sillä ääkkösettömyys on hieman häiritsevä piirre japanilaisissa tietokoneissa. Java-kurssilla tulen käyttämään kuulemma Sun-työasemia.
KIT on Kitamin laitamilla, muutaman kilometrin päässä keskustasta. Laboratorion ikkunasta on varsin kaunis näköala epä-keskustan suuntaan. Maisemaa hallitsee suuri rakennus, joka on käsittääkseni kauppakorkeakoulu. Koulussa on pääasiassa tyttöjä ja siellä käytetään koulupukuja. :) Tässä koulussa ei valitettavasti moista käytäntöä ole..
Professorit osaavat jotensakin englantia, joten kielitaidon pettäessä voi turvautua heidän kanssaan keskustellessaan siihen. Tavallisen opiskelijan tapauksessa tilanne on toinen. Englantia ei yksinkertaisesti osata. Sanoisin, että keskiverto japanilainen osaa huonommin englantia kuin minä japania, joten yleensä olen yrittänyt solkottaa sitten sitä.
Yksinkertaisessa keskustelussa vielä jotenkuten pärjään, mutta luennot ovatkin jo toinen juttu. Professorien (ja yleensäkin japanilaisten) puhe on kovin nopeaa ja sanavarastoni ei lähimainkaan riitä luennoilla käytettäviin sanoihin ja termeihin. Omaa laiskuuttani voin syyttää siitä, että jotkut yksinkertaiset kielioppiasiat ja lauserakenteetkin tuottavat välillä vaikeuksia. Mutta toisaalta, koko ajan opin lisää ja joka päivä tunnun ymmärtävän puheesta enemmän. Kyllä se tästä vähitellen.
Lukujärjestykseni on aika löysä. Maanantai on ihan täyteenammuttu, mutta muuten minulla on vain yksi tai kaksi luentoa päivässä.
Maanantai alkaa verkkotekniikan luennoilla klo 8:50, jatkuu siitä Javalla ja ruokatunnin jälkeen kolmen tunnin Java-harjoituksilla. Päivän päättää japanin luennot klo 17:00 alkaen. Java-kurssi ei vielä tällä viikolla alkanut (koska se on tarkoitettu uusille opiskelijoille, joilla oli tällä viikolla sillä paikalla tietotekniikan perusteita), joten en tiedä mitä nuo kolmen tunnin harjoitukset käytännössä tarkoittavat. Verkkotekniikan kurssille sain paksun, englanninkielisen kirjan, jossa asiaa käydään läpi kovin perusteellisesti, paljon perusteellisemmin kuin luennoilla. Materiaalin avulla pysyn kuitenkin kärryillä siitä mistä puhutaan.
Tiistaina minulla on tilastomatematiikkaa klo 10:30 alkaen ja iltapäivästä kolme tuntia liikuntaa. Matematiikkaan sain kopioita englanninkielisestä kirjasta sekä englanninkieliset versiot luentokalvoista, joten seuraaminen on sielläkin aika helppoa. Liikunnassa osallistun kahteen eri ryhmään, ensin pelaan puolitoista tuntia lentopalloa ja sitten puolitoista tuntia jalkapalloa.
Keskiviikkona minulla on vain aamuluennot tekoälystä. Aihe on todella mielenkiintoinen ja professori luennoi seuraten orjallisesti englanninkielistä kirjaa (Matt Ginsberg: Essentials of Artificial Intelligence), josta sain myös kopioita, joten seuraaminen on sekä helppoa että mielenkiintoista.
Torstaina minulla on illasta taas japania ja perjantaisin kiinaa. Tänään oli ensimmäinen kiinan luento ja täytyy sanoa, että vaikeata tulee olemaan, olen ehkä jopa haukannut liian ison palan kakkua.. Ennen kuin kunnolla ehdin asettua paikoilleni oli taulu jo täynnä kirjoitusmerkkejä, joista en tajunnut yhtään mitään, eikä opettajan puhe liioin vaikuttanut ymmärrettävältä. Kohta motivointivaihe oli kuitenkin ohi ja alkoi itse asian opiskelu. Toistimme peruskoulumaisesti opettajan perässä ensin vokaaleja, sitten intonaatioita ja lopulta perustervehdyksiä. Vähitellen alkoi vaikuttamaan siltä, että siitäkin kurssista vielä jotain voi tulla ja ostin luennon jälkeen jopa kurssikirjankin. Täytynee siis käydä jatkossakin luennoilla, että kirja ei täysin hukkaan mene.
kirjoitettu klo 09:39
Kommentit:
Kaikki on niin Siistiä.. Ja kierrätyksessä esim. Bray voisi ottaa oppia - täällä ihan kaikki menee samaan pussiin ja samaan pinoon maatumaan. Nykyisin ehkä lähemmäs 40.000 asukkaan kaupungissa on yksi kierrätyspiste, josta varmaan menee myös kaikki lopulta samalle kaatopaikalle muiden roskien kanssa..
Kyllä, varsin puhdasta täällä kyllä kaikkialla on. Sen huomasi Tokion kaduilla erityisen hyvin. Monen miljoonan ihmisen kaupungissa en nähnyt kuin ehkä kaksi roskaa, normaalin perjantain jälkeen Tamperekin näyttää kaatopaikalta Tokioon verrattuna..
Lähetä kommentti
<< Alkuun