Ilta viihteellä

International Coffee Hourissa juttelin venäläisen Alexeyn kanssa. Hän oli tavannut sattumalta täällä Kitamissa venäläisen tytön, joka oli lupautunut viemään pienen porukan meitä ulkkareita lauantaina baariin.

Tapasimme Kitamin rautatieasemalla puoli kahdeksalta. Seurueeseen kuului lisäkseni Mika, Alexey, puolalainen Julia sekä oppaamme, venäläiset Yana ja Frank ja japanilainen Yoshi. Pohdittuamme vaihtoehtoja suuntasimme 500-baariin. Olimme baarissa jo ennen kahdeksaa eli baarin virallista aukeamiaikaa, mutta saimme kuitenkin siitä huolimatta täyden palvelun.

500 jenin baarissa juomat maksavat 500 jeniä kappaleelta, tai 2000 jeniä (naisilta 1500 jeniä) kahdelta tunnilta. 15 eurolla saa siis kahden tunnin ajan juoda niin paljon kuin pystyy. En tiedä mikä gaijin-bonus meille annettiin, mutta me saimme tuolla 2000 jenillä juoda lähes neljä tuntia. Kokeilin illan aikana kaikki listalla olleet baarin originaalit koktailit, jotka olivat kyllä hyviä, mutta ei niissä juuri alkoholia tuntunut olevan. Viskikin oli lantrattu drinkkilasiin lähes värittömäksi litkuksi. Japanilainen olut on oletusarvoisesti 5- tai 5,5-prosenttista, joten se nousi jopa päähänkin.

Juoma-aikamme umpeuduttua puoli kahdeltatoista päätimme etsiytyä karaoke-paikkaan. Ensimmäinen vaihtoehtomme oli jo sulkenut ovensa, joten jouduimme tyytymään hieman kalliimpaan vaihtoehtoon. Karaoke-laitos (mikähän olisi hyvä sana tuohon, ei ne ehkä oikein baareja tai ravintoloitakaan ole..) oli varsin perusteellisesti sisutettu synkän linnan oloiseksi, seinillä oli veriroiskeita, hyllyillä oli pääkalloja ja irtokäsiä ja -jalkoja, huoneiden ovien ikkunat olivat ristin muotoiset jne. Varsin viihtyisä paikka siis.

Japanilainen karaoke ei ole lähelläkään suomalaista karaokea. Kullekin seurueelle on oma huone, jossa on karaoke-laitteisto, penkkejä ja pöytä. Minunkaan ei siis tarvinnut "laulaa" kymmenille tuntemattomille, vaan sain nolata itseni ihan kaveriporukassa. Kappalevaihtoehtoja oli kirjaimellisesti tuhansia. Paksuista kirjoista sai etsiä mieleisiään kappaleita joko artistin tai kappaleen nimen mukaan ja kappaleiden joukossa oli sekä englantilaisia että japanilaisia kappaleita. Ensimmäiseksi yritin laulaa Ayumi Hamasakia, mutta en pystynyt lukemaan hiraganoja tarpeeksi nopeasti. Toisena kappaleena lauloin hieman tutumman viisun, kuvista voitte yrittää tunnistaakin sen.

Kyseisessä paikassa puolen tunnin karaoke-lysti kustansi 420 jeniä henkilöltä, sisältäen jälleen rajattomasti ilmaista juotavaa. Tunnin siellä vietimme, joten selvisin koko illasta reilulla 20 eurolla. Taksiakaan ei tarvinnut maksaa, vaan saimme kyydin asuntolalle Yanalta.