Hiron läksiäiset

Hiro palaa tänään Japaniin. Kohta hän nousee busiin, matkustaa keskustorille, nousee toiseen bussiin, matkustaa lentokentälle, nousee lentokoneeseen ja matkustaa jotakin reittiä Japaniin. Tähän asti Hiron kämpillä Mikontalossa oli läksiäiset.

Paikalla oli taas melko tuttu kööri japanilaisia ja muitakin. Välillä porukkaa oli jopa niin paljon, että hiki virtasi pelkästä seisomisesta, vaikka jokainen mahdollinen ikkuna ja ovi oli auki.

Aamuyön tunneilla sitten pääsin kuuntelemaan kuinka japanilainen kertoi karatekurssin ihastuksestaan ja siihen liittyvistä ongelmista monisanaisesti, nopeasti ja ennen kaikkea puhekielellä. Joskus ennen tätä iltaa minulla oli taas sellainen olo, että ei sitä japania nyt kovin paljoa osaakaan, mutta niin vain silti pysyin keskustelussa kärryillä. Täyden keskittymisen se kyllä vaati, eikä väliin arvannut mennä esim. heittämään kommentteja, sillä muuten punainen lanka taas katosi jonnekin, tai vaihtoi ainakin väriä.

Jos vaikka kuullunymmärtämisessä vielä jotensakin pärjäänkin, on sitten oma ilmaisukyky niin surkea, että japani vaihtui tänäänkin useasti englantiin, vaikka ehkä jankkaamisen jälkeen olisinkin saanut asiani myös japaniksi esitettyä. Laiska mikä laiska.

Kenji lähtee maasta 28. päivä.