Tampere, kauttakulkupaikka

Lauantaina Yana tuli Tampereelle. Hän oli matkalla Lontooseen opiskelemaan ja käytti Ryanairin halpoja lentoja liikkumiseen. Hän saapui lauantaina bussilla suoraan Pietarista ja lähti sunnuntaina myöhään illalla.

Mitään erityistä ohjelmaa en ollut miettinyt, eikä sitä lopulta sitten tarvittukaan. Yana oli hieman väsynyt ja stressaantunut jälleen muuttuvasta elämäntilanteesta ja uudesta elinympäristöstä, joten oli ihan hyvä hänellekin vain rentoutua sen kummemmin mitään tekemättä.

Lauantaina kävin noukkimassa hänet linja-autoasemalta, opastin kämpille ja tarjosin ruokaa. Loppuilta sitten vain istuttiin ja juteltiin. Sunnuntaina nukuimme pitkään, heräsimme hitaasti ja teimme ruokaa. Söimme ja kävimme välillä kävelemässä ja ostamassa suklaata ja jäätelöä Yanalle. Istuimme, lorvailimme ja juttelimme lisää. Illalla saatoin hänet kaverin kyydillä lentokentälle.

Sain juuri äsken tekstiviestin, jossa Yana kertoi jo asettuneensa ja aloittaneensa koulunkäynninkin. Ilmeisesti jännitys oli siis turhaa.

Tiistaina puolestaan Tampereelle tuli Yuko, japanilainen Julian kaverin kaveri, joka oli oppaanamme Kiotossa. Hän oli reissannut melkein kuukauden Euroopassa ja vähän Afrikassakin, tavannut myös puolassa vaihdossa olevan Hiden sekä Julian, ja lähti tänään takaisin Japaniin. Hänen piti tulla jo maanantaina Helsinkiin ja siitä edelleen tiistaina Tampereelle, mutta hän myöhästyikin lentokoneesta ja saapui sitten tiistaina suoraan Tampereelle.

Lainasin Yukoa varten kummitädiltäni auton ja kävin tiistaina noukkimassa hänet rautatieasemalta. Sinä iltana ei sitten oikein kummempaa enää ehtinytkään, joten söimme, juttelimme ja menimme nukkumaan.

Keskiviikkona kävimme aamupäivällä kävelyllä Vehoniemenharjulla ja ajelulla Sahalahden suunnalla. Kauniit maisemat taisivat tehdä vaikutuksen häneen, kuten suoraan metsästä poimitut ja syödyt (jo hieman ylikypsät) puolukat ja mustikatkin. Sitten kävin vielä pyöräyttämässä Pyynikin näkötornin kautta ennen kuin palasimme kämpilleni tekemään ruokaa.

Perinteinen suomalainen kotiruokakin maistui. Pihviä ja perunaa sienikastikkeella ja siihen vielä salaattia ja ruisleipää kyytipojaksi. Maistui kyllä minullekin, ja hyvä, että onnistui niinkin hyvin, minä kun en varsinaisesti mikään kokki ole.

Yuko on arkkitehtiopiskelija, joten seuraavaksi oli vuorossa tietenkin Tampereen arkkitehtoonisten kummallisuuksien esittely. Koska minä puolestani en ole arkkitehtiopiskelija ja en siitä juuri mitään tiedä, näytin vain mielestäni näyttämisen arvoisia paikkoja.

Vapriikki ja sen Pirkanmaan historiasta kertova näyttely oli hyvin mielenkiintoinen, samoin Metso. Valitettavasti Muumilaakso meni kiinni jo viideltä, joten emme sinne ehtineet. Aleksanterinkirkkoa ihastelimme ulkoa, samoin Marusekia. Kävimme vielä rautatieasemalla ostamassa junalipun jo valmiiksi tälle päivälle ja matkalla tietenkin ihastelimme Tampereen vanhoja rakennuksia.

Sitten menimmekin kaupan (Yuko osti tuliaisiksi suklaata ja Muumi-pillimehua ja -keksejä) kautta takaisin kämpille. Maistatin hieman mustamakkaraa ennen tutustuttamista suomalaiseen saunakulttuuriin. Vain vasta puuttui. Saunan jälkeen katsoimme rentoutuneina ja hieman väsyneinä Animatrixin ennen nukkumaanmenoa.

Tänään aamulla vein hänet asemalle. Hänellä oli kolmisen tuntia aikaa Helsingissä ennen lentoa Osakaan.