Lauantai

Yllättäen, suurimman osan lauantaista nukuin. Heräsin ensin kolmen maissa, söin jotain ja menin takaisin nukkumaan. Kuudelta heräsin oikeasti ja silloin minulla oli jo huomattavasti parempi olokin.

Yhdeksältä Yana ja Frank tulivat hakemaan minut ja Mikan, menimme elokuviin. Illan elokuva oli Son of the Mask, joka oli niin huono, että se oli jo huvittava. Elokuvateatteri oli Warner Brosin MYCAL-teatteri, joka oli Finnkinon tasoinen, mutta sisälsi myös krääsäkaupan, josta sai ostaa kaikkia teatterissa pyöriviin elokuviin liittyviä juttuja, tietenkin kalliiseen hintaan. Lippu maksoi 1000 jeniä, kun esitimme olevamme yläasteopiskelijoita (Yana osti meidän liput ja hän on niin pieni, että menee japanilaisen silmissä täysin yläasteikäisestä..).

Leffan jälkeen noudimme Alexeynkin ja menimme keilaamaan. Japanissa keilauksesta laskutetaan pelattujen pelien mukaan, ei ratojen lukumäärän tai ajan mukaan. Pari leppoisaa peliä pelasimme (taisin olla yhteispisteissä toiseksiviimeinen). Tulokset saimme paperilla, jossa oli heitto heitolta merkattu kaatuneet keilat ja pisteet. Yksi peli maksoi 450 jeniä hengeltä (paitsi eräät ottivat jälleen yläastealennuksen ja pelasivat 300 jenillä, minulla ei enää pokka pitänyt esittää yläasteikäistä tällä parralla).

Keilauksen jälkeen ostimme oluet ja kiersimme hetken Kitamin keskustassa kävellen. Kävellen näki hyvin normaalin japanilaisen valkokaulustyöläisen (sarariiman, salaryman) illanviettoa; töiden jälkeen (ei työnteko niin päivää katso..) mennään puku päällä ravintolaan ja juodaan seuralaisen kanssa sakea, käydään ehkä syömässä (jälleen seuralaisen kanssa) ja palataan sitten taksilla kotiin vaimon luo. Viikolla iltaa vietetään työtovereiden kanssa ja viikonloppuisin ollaan sitten enemmän perheen seurassa.

Kitamissa näkee yllä mielettömästi takseja. Takseja on varmaan tuplaten muihin autoihin nähden. En tiedä miten taksifirmat pysyvät pystyssä, mutta ehkä kysyntääkin sitten riittää. Korkeilla taksikyytien hinnoillakin voi olla osuutta firmojen pystyssäpysymiseen. Semmoinenkin palvelu löytyy, missä juopunut kyyditetään taksilla kotiin samalla, kun toinen henkilö ajaa hänen oman autonsa kotiin. Japanissa ollaan aika tarkkoja juopuneen ajamisen suhteen.

Loppuillasta Yana ajoi meidät aivan Kitamin kaupungin ulkopuolella olevalle mäelle. Mäen (kutsuma)nimi on Nanpayama (nanpa = flirtti, yama = vuori), mikä kuvaa mäkeä erittäin hyvin. Mäen päällä (mistä on muuten erittäin kaunis näköala Kitamiin) kulkee tie, jonka varteen tytöt pysäköivät autonsa. Pojat voivat ajaa pysäköityjen autojen ohi, tarkastaa "tavaran", kääntyä ympäri ja pysähtyä mieleisensä tytön viereen. Autojen ikkunat sekä sanallisten arkkujen kannet auki ja toimeksi. Mikäli vastakkainen sukupuoli vaikuttaa tarpeeksi kiinnostavalta, löytyy lähistöltä iso joukko motelleja, joissa saa autonkin talliin niin, että ihmiset eivät voi motellin ohi ajaessaan tarkastaa löytyykö naapurien autoa motellin pihasta. Me emme nyt alkaneet jutella tyttöjen kanssa, mutta ehkä myöhemmin.. :)