Sekalaista pientä

En ole tainnutkaan vielä mainita, että joka-aamuiset palaverit laboratoriossa klo 8:30 eivät loppuneetkaan viime viikkoon, vaan jatkuvat koko lukukauden. Se tarkoittaa siis arkipäivisin herätystä klo 8:00. Edelleenkin tosin olen sitä mieltä, että säännöllisessä vuorokausirytmissä ei ole mitään vikaa.

Kävin tänään viereisessä laboratoriossa osallistumassa tutkimukseen, jonka (yksinkertaistettuna) tavoitteena on todistaa, että äänestä vain noin 20% on "tarpeellista" tietoa ja muu äänen tunnistuksen ja rekisteröinnin kannalta tarpeetonta taustakohinaa. Varsin mielenkiintoinen aihe, ainakin minusta. Istuin anturit päässä kopissa kuunnellen lyhyitä ääninäytteitä ja minun piti laskea päässäni jokaisen mielestäni keinotekoisen äänen kuullessani. Tietokone mittasi EEG:ni ja piirsi mittaustulosten pohjalta käyriä. Kaksi 15 minuutin sessiota istuin, kokonaisuutena aikaa kului noin tunti. Varsin pieni ajallinen uhraus tieteen hyväksi.

Tänään oli myös ensimmäinen kesäpäivä, oikein kaunista ja lämmintä. Oli mukava käydä kaupoilla. Eilenkin tosin saattoi olla, mutta kuten kerroin, olin sairaana enkä ulkona käynyt. Lunta näkee enää vuorten notkoissa.

Sain käyttööni polkupyörän eräältä asuntolan asukkaalta. Se on punainen, siinä on kolme vaihdetta ja se on aivan liian pieni minulle, mutta kyllä sillä keskustassa käy nopeammin kuin kävellen. Tuleepahan reisitreeniäkin samalla.. :)

Viihde-elektroniikkaliikkeessä bongasin anime- ja muiden moisten figuurien joukossa jotensakin oudon setin. Kyseessä on ymmärtääkseni figuurisarja miehille, joiden on vaikea ilmaista itseään/tunteitaan. Sarjassa on geneerisen, lähinnä törmäystestinukelta näyttäneen miehen hahmo eri tilanteissa. Tämä hahmo voi esimerkiksi istua kauniin naisen vieressä metrossa, tervehtiä iloisesti työtovereitaan tai auttaa kaveriaan oksentamaan vessanpönttöön. En oikeasti tiedä mikä koko setin idea on, mutta kai se pitää laittaa kategoriaan "Vain Japanissa". (Minun oikeasti pitää opetella kantamaan kameraa aina mukana. Seuraavalla kerralla ohi kulkiessani otan sitten sen kuvankin.)

Ayumi Hamasakin fanitus koituu minulle vielä kalliiksi; tänäänkin lähti kaupasta mukaan uusimman levyn CD+DVD -yhdistelmä, hinta 4000 jeniä. Olen tainnut ostaa Hamasakin tuotantoa jo melkein sadalla eurolla.

Tänään varmistunee kaksi matkaa, toinen ensi viikolla Okinawalle ja toinen kuukauden päästä Tokioon. Näistä lisää sitten, kun varmuudella jotain tiedän, todennäköisesti huomenna.