Sunnuntai
Sunnuntainakin nukuin hieman univelkoja pois. Viideltä oli Kitamin kulttuuritalolla taiko-rumpukonsertti, jonne menimme Yanan ja Julian kanssa.
Rumpuja soitti (valitettavasti en muita edes etäisesti kelvollisia kuvia saanut, vaikka kameran tällä kertaa muistinkin ottaa mukaan) Shuichi Hidano, joka on jo pariin otteeseen ehtinyt esiintyä jalkapallon World Cupin seremonioissakin. Hän on aikoinaan Kodo-ryhmästä soolouralle siirtynyt soittaja, joka on käsittääkseni melko arvostettu maailmanlaajuisesti.
Konsertti oli erinomainen, pidin musiikista mielettömästi. Varsinkin alussa ollut ison rummun soitto elektronisen musiikkitaustan päällä kuulosti jumalaiselta. Moiseen ei ole edes Juno Reactor pystynyt. Myös lopussa ollut neljän rummun (Shuichi ja kolme hänen oppilastaan) soitanto kolahti. Kyllä moisessa, massiivisessa kumahtelussa on jotain alkuvoimaista, mikä vieläkin toimii. 3000 jeniä oli pieni hinta moisesta konsertista.
Konsertin jälkeen vaihdoimme Julian Alexeyhin ja menimme syömään Western-ravintolaan, jossa saa syödä 1600 jenillä (noin 13 euroa) niin paljon kuin jaksaa. Ruokaa on tarjolla laidasta laitaan ja ravintolan nimestä huolimatta ruoka on japanilaista. Suosituimmat ruoat lienevät sushi ja yakiniku, jonka saa siis jälleen itse paistaa pöydässä. Western on suosittu ravintola ja viikonloppuisin pöytää saa odottaa puolesta tunnista tuntiin. Suosion syyn kyllä ymmärtää; halpaa ja erittäin hyvää ruokaa miellyttävässä ympäristössä. Illan erikoisuus oli tällä kertaa naudan vastalaukku, en pitänyt siitä ihan yhtä paljoa kuin porsaan ruokatorvesta.
Yana on tulossa reilun vuoden päästä Suomeen opiskelemaan ja hän tahtoo opetella suomen kieltä edes hieman ennen sitä. Lupauduin häntä opettamaan, vaikka minulla ei minkäänlaista opetuskokemusta olekaan. Ensimmäinen oppitunti oli sunnuntaina Westernin ja kauppareissun jälkeen.
Rumpuja soitti (valitettavasti en muita edes etäisesti kelvollisia kuvia saanut, vaikka kameran tällä kertaa muistinkin ottaa mukaan) Shuichi Hidano, joka on jo pariin otteeseen ehtinyt esiintyä jalkapallon World Cupin seremonioissakin. Hän on aikoinaan Kodo-ryhmästä soolouralle siirtynyt soittaja, joka on käsittääkseni melko arvostettu maailmanlaajuisesti.
Konsertti oli erinomainen, pidin musiikista mielettömästi. Varsinkin alussa ollut ison rummun soitto elektronisen musiikkitaustan päällä kuulosti jumalaiselta. Moiseen ei ole edes Juno Reactor pystynyt. Myös lopussa ollut neljän rummun (Shuichi ja kolme hänen oppilastaan) soitanto kolahti. Kyllä moisessa, massiivisessa kumahtelussa on jotain alkuvoimaista, mikä vieläkin toimii. 3000 jeniä oli pieni hinta moisesta konsertista.
Konsertin jälkeen vaihdoimme Julian Alexeyhin ja menimme syömään Western-ravintolaan, jossa saa syödä 1600 jenillä (noin 13 euroa) niin paljon kuin jaksaa. Ruokaa on tarjolla laidasta laitaan ja ravintolan nimestä huolimatta ruoka on japanilaista. Suosituimmat ruoat lienevät sushi ja yakiniku, jonka saa siis jälleen itse paistaa pöydässä. Western on suosittu ravintola ja viikonloppuisin pöytää saa odottaa puolesta tunnista tuntiin. Suosion syyn kyllä ymmärtää; halpaa ja erittäin hyvää ruokaa miellyttävässä ympäristössä. Illan erikoisuus oli tällä kertaa naudan vastalaukku, en pitänyt siitä ihan yhtä paljoa kuin porsaan ruokatorvesta.
Yana on tulossa reilun vuoden päästä Suomeen opiskelemaan ja hän tahtoo opetella suomen kieltä edes hieman ennen sitä. Lupauduin häntä opettamaan, vaikka minulla ei minkäänlaista opetuskokemusta olekaan. Ensimmäinen oppitunti oli sunnuntaina Westernin ja kauppareissun jälkeen.
kirjoitettu klo 13:49
Kommentit:
Sulla on siis aivan mielettömän hyvä blogi. Osaat kirjoittaa mielenkiintoisesti ja nuo kuvalinkit tuovat mukavan lisän textiisi.
Omassa tilanteessani olevalle tämän seuraamisesta on ollut paljon iloa ja olen saanut muodostettua maasta pikkasen konkreettisempaa mielikuvaa, kuin lippu punaisella täplällä ja 1000 kanjin sanapeli.
Tuutko sä muuten takas jo tänä syksynä vai vasta 2006 syksyllä?
LC
Yksi tyhmä kysymys:
Ootko pannu merkille, ovatko Japanilaiset paristot samanlaisia kuin suomalaiset? Sähköhän siellä on eri jännitteellä. Tarkotan siis, että löytyykö sieltä paristoja Eurooppalaiseen korvalappu CD-soittimeen tai kameraan?!
LC:
Kiitos :)
Takaisin Suomeen matkustan näillä näkymin syyskuussa. Tällä hetkellä minulla on lippu Tokiosta Helsinkiin 7.9., mutta sitäkin saa käsittääkseni tarvittaessa vaihdettua. Tarkoitus oli, että ennen paluuta kiertelen Japania ja sitten löydän itseni Tokiosta ja lentokoneesta, mutta vielä tässä vaiheessa on mahdotonta sanoa mitään varmaa paluustakaan.
Paristot ovat samanlaisia kuin Suomessa. Nimityksiä AA ja AAA ei juuri käytetä, mutta samoja paristoja ne kuitenkin on.
Suomesta (Tampereelta) en yhden päivän etsimisellä löytänyt pistokeadapteria, mutta täällä niitä tuntuu olevan jokaisessa sähkötarvikekaupassa, joten moisen löytäminen ei kovin vaikeata täällä liene. Kannattaa kuitenkin tarkistaa jokaisesta sähkölaitteesta, että hyväksyykö se 100 voltin jännitettä, minulla nimittäin akkulaturi ei moista osaa käyttää, joten jouduin ostamaan täältä vastaavan.
Mikko:
Kiitos huomautuksesta, kyseessä on jo liian suuri virhe jättää huomiotta.
Lähetä kommentti
<< Alkuun