Uuden elämän alku

Perjantaina meille sanottiin, että "huomenna" tapaisin jotain professoreja. Kawai-san kansainvälisestä toimistosta ei vain ottanut huomioon, että silloinen 'huominen' oli lauantai, joten kun Yun kanssa saavuimme kansainväliseen toimistoon, ei paikalla tietenkään ketään ollut. Hetken aikaa ympyrää pyörittyämme päädyimme tulokseen, että "huominen" olikin tarkoittanut maanantaita ja lähdimme ostoksille.

Ensimmäisellä ostoskerralla ostin vain tärkeimpiä tavaroita, kuten herätyskellon ja tohvelit. Japanissahan ei kengillä mennä sisälle, vaan talojen eteisissä on syvennykset (tai oikeammin koko muu talo on korotettu hieman maatasoa korkeammalle), joihin kengät jätetään. Sisälle mennään tohveleissa tai sukissa. Tietenkään kaupoissa tai muissa julkisissa tiloissa ei moista tapaa käytetä, vaan siellä kuljetaan ihan ulkokengillä, kuten Suomessakin.

Ensimmäisen kauppareissun jälkeen jatkoin siivoamista pari tuntia ja lähdimme sitten Yun kanssa ruokakauppaan. Ostin vain hieman ruokaa sille päivälle, tarkoituksenani oli lähteä sunnuntaina uudelleen kaupoille, kun ei oikein muutakaan tekemistä tuntunut olevan. Loppulauantain siivosin ja illasta pääsin jo päivittämään blogianikin.

Sunnuntaina kuitenkin satoi heti aamusta alkaen, joten en viitsinyt lähteä kauppaan. Päätin syödä eiliseltä jääneen aterian, mutta enhän tietenkään osannut käyttää huoneessani olevaa induktiolämmityslevyä. Viimein minun piti niellä ylpeyteni ja kysyä neuvoa. Pitkähkön ja vaikean keskustelun jälkeen kävi ilmi, että keittolevy (induction heater) vaatii omanlaisensa kattilan toimiakseen. Ei siis auttanut muu kuin "lainata" tyhjillään olleesta naapurihuoneesta sateenvarjoa ja lähteä kauppaan, jonne oli matkaakin jokunen kilometri. Onneksi Japanissa kaupat sentään ovat sunnuntaisin normaalisti auki.

Löysin oikeanlaisen kattilan ja paluumatkalla löysin minisupermarketista viskiä (jälleen piste Japanille, viinoja myydään kaupoissa). Ostin halvinta Suntory-viskiä, 70 senttilitran pullo maksoi reilun 1000 jeniä, eli noin 8 euroa. Räntääkin alkoi vielä sataa, mutta olin iloinen, sillä kohta saisin ruokaa.

Palattuani asuntolaan tein ruokaa, söin ja katselin ikkunasta kuinka räntäsade vaihtui vähitellen lumisateeksi. Kuuntelin hyvää musiikkia ja katselin pari jaksoa buffyangelia nauttien hieman viskiäkin. Tyytyväisenä menin nukkumaan hyvissä ajoin.