Ensimmäiset läksiäiset
Äiti, älä lue tätä, kauhistelet vaan taas kuitenkin... :)
Eilen pidimme Mikan ja Julian kanssa viralliset läksiäiset. Monia oli kutsuttu (ja monia unohdettu kutsua) ja aika hyvin ihmisiä paikalle saapuikin. Alkamisajaksi oli ilmoitettu iltaseitsemän ja paikaksi asuntolan oleskeluhuone. Päivällä olimme käyneet ostamassa tarjottavia ja kuudelta aloimme valmistella huonetta ja ruokia.
Ensimmäiset vieraat saapuivat jo ennen seitsemää ja tunnin ajan heitä saapuikin sitten tasaiseen tahtiin lisää, myöhemmin illalla tietysti vielä yksittäisiä myöhäilijöitä. Koneeni ja laboratorion kaiuttimet tuottivat musiikkitaustan ja alkoholi hyvän tunnelman. Pileissä kävi illan aikana kahdeksan eri maan kansalaisia ja ihmiset tuntuivat viihtyvän.
Sitten heräsin omasta sängystäni ja kello oli kahdeksan aamulla. Minulla ei ole tainnut koskaan mennä muisti näin pahasti. Viimeinen asia, minkä muistin oli se, kun Rebekah lähti. Kameraa tutkimalla muistin vielä, että Yu oli saapunut paikalle myöhemmin. Ovea varovasti raottamalla huomasin, että tietokoneeni oli pakattu ja tuotu oven ulkopuolelle.
Jonkin ajan päästä uskaltauduin alakertaan katsomaan huonetta. Huoneessa oli siivooja pyyhkimässä lattiaa, mutta huomasi, että se oli siisti muutenkin. Joku oli siis siivonnut pileiden päätyttyä. Ostin automaatista pari pulloa mehua ja kumosin heti toisen, vaikka olo olikin ihan hyvä.
Yritin mennä takaisin nukkumaan, mutta en saanut unta peläten, että olin tehnyt jotain noloa. Piti siis herättää Mika ja kysyä. Kuulemma olin vain jossain vaiheessa poistunut juhlapaikalta enkä ollut saapunut takaisin. Mikan kameran kuvista näki, että olin ollut paikalla vielä ainakin puoli kahdeltatoista. Pileet olivat jatkuneet aamuun asti, Julia oli tanssinut pöydällä ja loputa hänetkin oli kannettu kotiinsa. Mika, Robo ja Ryouta olivat siivonneet muiden lähdettyä.
Sain rauhan omatunnolleni ja nukuin pahimman krapulan pois.
Eilen pidimme Mikan ja Julian kanssa viralliset läksiäiset. Monia oli kutsuttu (ja monia unohdettu kutsua) ja aika hyvin ihmisiä paikalle saapuikin. Alkamisajaksi oli ilmoitettu iltaseitsemän ja paikaksi asuntolan oleskeluhuone. Päivällä olimme käyneet ostamassa tarjottavia ja kuudelta aloimme valmistella huonetta ja ruokia.
Ensimmäiset vieraat saapuivat jo ennen seitsemää ja tunnin ajan heitä saapuikin sitten tasaiseen tahtiin lisää, myöhemmin illalla tietysti vielä yksittäisiä myöhäilijöitä. Koneeni ja laboratorion kaiuttimet tuottivat musiikkitaustan ja alkoholi hyvän tunnelman. Pileissä kävi illan aikana kahdeksan eri maan kansalaisia ja ihmiset tuntuivat viihtyvän.
Sitten heräsin omasta sängystäni ja kello oli kahdeksan aamulla. Minulla ei ole tainnut koskaan mennä muisti näin pahasti. Viimeinen asia, minkä muistin oli se, kun Rebekah lähti. Kameraa tutkimalla muistin vielä, että Yu oli saapunut paikalle myöhemmin. Ovea varovasti raottamalla huomasin, että tietokoneeni oli pakattu ja tuotu oven ulkopuolelle.
Jonkin ajan päästä uskaltauduin alakertaan katsomaan huonetta. Huoneessa oli siivooja pyyhkimässä lattiaa, mutta huomasi, että se oli siisti muutenkin. Joku oli siis siivonnut pileiden päätyttyä. Ostin automaatista pari pulloa mehua ja kumosin heti toisen, vaikka olo olikin ihan hyvä.
Yritin mennä takaisin nukkumaan, mutta en saanut unta peläten, että olin tehnyt jotain noloa. Piti siis herättää Mika ja kysyä. Kuulemma olin vain jossain vaiheessa poistunut juhlapaikalta enkä ollut saapunut takaisin. Mikan kameran kuvista näki, että olin ollut paikalla vielä ainakin puoli kahdeltatoista. Pileet olivat jatkuneet aamuun asti, Julia oli tanssinut pöydällä ja loputa hänetkin oli kannettu kotiinsa. Mika, Robo ja Ryouta olivat siivonneet muiden lähdettyä.
Sain rauhan omatunnolleni ja nukuin pahimman krapulan pois.
kirjoitettu klo 10:22
Kommentit:
No, niinhän se melkein on. Vaimot hoitavat perhettä.
Mutta ei se nyt mitenkään tavatontakaan ole nähdä naisporukoita liikenteessä, tosin pubeissa nyt havemmin sitten, ehkä enemmänkin jossain muissa aktiviteeteissa. Ja työporukkaan tai vastaavaan kuuluvat naiset toki kuuluvat siihen porukkaan sitten, ainakin käsittääkseni.
Jep, unohdin kutsua tutorini Michikon. Nolona sitten kuitenkin lähetin viestin tuntia ennen pirskeiden alkua, mutta Michiko oli muualla.. Äh.
Itse juhlissa oli kyllä varsin mukavaa, hiukan surullista vain että läksiäispippaloissa tuli tavattua niin monta uutta henkilöä.. Lisäksi oli surullista, että Atte sammui kuin kynttilä 11:ta ja 12:ta välillä =D
Paikalla oli suurin osa kuukausien varrelta tuttua porukkaa, mutta muutama ei koskaan saapunut paikalle. Tunnelma oli hieman haikea, mutta kuitenkin oli mukavat juhlat. Lopulta jäljellä oli vain 5 henkilöä. Julia kannettiin pois, ja pirskeet loppuivat siihen =P Siivoaminen sujui suunnilleen tunnissa, ja pääsin nukkumaan puoli seitsemän paikkeilla.
Lähetä kommentti
<< Alkuun