Hyvää ruokaa, tekoälyä ja leimasimia

Tiistaina kävimme (minä, Mika, Yu-san ja Ryoichi-san) sitten syömässä perinteisessä japanilaisessa ravintolassa. Ravintolan sisustus oli japanilaistyylinen ja istuimme tyynyilla matalan pöydän ääressä (toki vaihtoehtona olisi ollut "normaalikin" pöytä).

Täällä ruokajuomana on ravintoloissa yleensä vihreää teetä, joko kylmää tai kuumaa. Meille tuotiin siis aivan aluksi kupit kylmää teetä sekä kosteat ja lämpimät käsipyyhkeet, joilla "pestään" kädet ennen ruokaa. Hetken kulttua saimme pienet kupilliset seesaminsiemeniä, jotka itse murskasimme puukepeillä jauhoksi.

Ruoka-annokset tuotiin tarjottimilla. Tarjottimella oli lautanen, jossa oli friteerattua porsasta ja salaattia, kupillinen misokeittoa, kupillinen riisiä ja pieni annos tsukemono-vihanneksia (vihanneksia, jotka on maustettu hieman kitkerän makuisiksi, ehkä suolalla ja viinietikalla tai jotain). Murskattujen seesaminsiementen kuppiin lisättiin soijakastiketta ja sekoitettiin ne keskenään, näin saatiin dippikastike lihalle.

Ruoka oli aivan uskomattoman hyvää. Voisi oikeastaan sanoa, että en ole koskaan maistanut mitään niin hyvää. Maut olivat täyteläisiä, mutta eivät liian voimakkaita, hyvin toisiaan tukevia. Ateria huuhdottiin alas kupillisella lämmintä teetä.

Kuljimme ravintolaan ja takaisin taksilla ja Ryoichi-san maksoi ruoat, joten sain vielä koko reissun ilmaiseksi. Tämä japanilaisten vierainvaraisuus ja avuliaisuus ei lakkaa hämmästyttämästä. Pitää sitten joskus tarjota Ryoichille joku ateria. Ja pitäisi oppia kantamaan kameraa aina mukanaan.

Keskiviikkoaamuna oli toinen luento, teköalyä. Sain professorilta luentojen pohjana olevasta englanninkielisestä kirjasta kopioituja sivuja, joten luennon seuraaminen oli verrattain helppoa. Siinä sivussa pystyin hieman opiskelmenaan kanji-merkkejä, sillä professori kirjoitti taululle tärkeimpiä kohtia asiasta. Lisäksi aihe vielä vaikutti tavattoman mielenkiintoiselta.

Keskiviikkona oli myös uusien opiskelijoiden tervetulojuhla, jonka jälkimmäiseen osaan ehdin minäkin osallistua. Koulun eri harrastekerhot esittäytyivät lyhyesti kaikille opiskelijoille yhteisesti. Tarjolla on vaikka mitä, liikuntaa aika paljon, taistelulajeja, näytelmäkerhoa, purjelentoa, orkesteria jne. Tietokonekerho vaikutti mielenkiintoiselta, esittivät oman tietoiskunsa demona valkokankaalta.

Iltapäivästä lähdimme Mikan, Yu-sanin sekä Mikan tutorin Mitsuko-sanin kanssa kännykkäkauppaan. Täällä kännykät ja liittymät myydään yhdessä ja liittymät eivät ole suomalaistyylisiä minuuttivelotteisia, vaan kulkevat nimellä Plan, suunnitelma. Vaihtoehtoja löytyy useita erilaisia eri tarpeisiin, mutta perusperiaate on se, että tiettyyn kuukausimaksuun x sisältyy y määrä puheaikaa, jonka jälkeen puhelut maksavat z jeniä minuutilta.

Puhelintekniikkahan täällä on reilusti meitä edellä ja aivan perusmallin puhelimissakin on värinäyttö, kamera ja polyfoniset (vai mitä lienevätkään) soittoäänet, yleensä ominaisuuksia on toki vielä enemmänkin. Tekstiviestien asemesta täällä lähetellään lyhyitä sähköpostiviestejä.

Emme vielä voineet kännykkää hankkia, kun emme ole saaneet maahanmuuttovirastosta "muukalaiskorttia", eli korttia, jonka jokaisen Japanissa yli kolme kuukautta asuvan tulee hankkia ja kantaa aina mukanaan. Parin viikon päästä korttimme ovat valmiit ja voimme käydä ostamassa myös kännykätkin.

Kävimme myös teettämässä meille hankon-leimasimet, eli pienet leimasimet, joita käytetään allekirjoituksen sijasta. Hankon on välttämätön esimerkiksi japanilaista pankkitiliä avattaessa. Mikan nimestä sai hienon japanilaisen nimen käyttäen kanji-merkkejä, joiden (eräät) merkitykset ovat 'true' ja 'japanese', hän on siis "aito japanilainen". Minun nimestä ei oikein saanut mitään kehiteltyä, ainut vähänkään järkevä oli "lähettää rakkautta", mutta ei se ehkä oikein kuvaa minua. Otin omani siis ihan vain yksinkertaisesti katakanoilla kirjoitettuna "Atte".

Odottaessamme leimasimien valmistumista kävimme kaupassa. Ostin kaksi kämmenselän kokoista palaa friteerattua nautaa. Palat maksoivat yhteensä 100 jeniä (75 senttiä), siihen vielä päälle 40 jenin tölkki kolaa ja kunnollinen ja tasapainoinen illallinen oli katettu.. Ostin myös sakea, 70 cl:n pullo kylmänä juotavaa sakea maksoi 650 jeniä. Ostin myös ensimmäisen manga-kirjani, Deathnote, osa 1. Vaikuttaa ihan luettavalta ja auttaa varmasti kanjienkin opiskelussa, sillä mangassa on kanjien viereen aina merkitty ääntämys hiraganoilla.