Koivuhalolla takavasemmalta, osa 6
Shimizu-san oli joskus aikaisemminkin kutsunut meidät syömään ja nyt viimeisellä kerralla hän uudisti kutsunsa. Maanantaina kävimme Mikan kanssa sopimassa päivän. Tapasimme seitsemältä hänen pubissaan.
Shimizu-san vei meidät ravintolaan, jossa meitä odotti sievästi katettu pöytä neljälle hengelle. Jokaiselle oli aseteltu lautanen, lasi, neljä haarukkaa, kaksi lusikkaa ja kaksi veistä. Tajusin heti, että olin t-paidassa, shortseissa ja sandaaleissani rankasti alipukeutunut kyseiseen paikkaan, mutta koska olimme ainoat asiakkaat, en antanut sen häiritä.
Illallinen alkoi luonnollisesti sherrypaukuilla. Siitä jatkettiin yhtä luonnollisesti sashimiin (kala oli nimeltään tai, englanniksi snapper tai sea bream, suomalaista nimeä en tiedä) ja kaviaariin ja edelleen hummeriin ja parsaan hyytelössä ja majoneesissa. Sitten söimme skotlantilaista lohta sipulin kera ennen pääruokaa, nautaa ja perunoita. Jälkiruoaksi oli juustoa.
Ruoat huuhdottiin alas ensin italialaisella valkoviinillä, sitten ranskalaisella punaviinillä ja tietenkin kukin ruokalaji tuotiin omalla lautasellaan, pieninä ja kauniina annoksina. Osasin sentään aloittaa uloimmista ottimista.
Ja oi hitto että oli hyvää. Söin juustoakin ensimmäistä kertaa varmaan kolmeen vuoteen, vaikka tiesinkin vatsani myöhemmin minulle siitä vihoittelevan. Ainut paistettu ruoka muuten oli pääruoka, ja sekin vain puolikypsää.
Sitten lähdimme cappucinoille italialaiseen ravintolaan. Joimme punaviiniä ja söimme parmalaista kinkkua, katkarapuja ja avokadoa sekä hummeria. Jälkiruoaksi oli mozzarellapizzaa. Ja kyllä ne cappucinotkin sieltä aikanaan tulivat.
Sitten kävimme parilla drinkillä jossain 50-luvun jenkkibaarissa ja jatkoimme sieltä laulamaan karaokea Shimizun omistaman rakennuksen pohjakerrokseen.
Shimizu-san vei meidät ravintolaan, jossa meitä odotti sievästi katettu pöytä neljälle hengelle. Jokaiselle oli aseteltu lautanen, lasi, neljä haarukkaa, kaksi lusikkaa ja kaksi veistä. Tajusin heti, että olin t-paidassa, shortseissa ja sandaaleissani rankasti alipukeutunut kyseiseen paikkaan, mutta koska olimme ainoat asiakkaat, en antanut sen häiritä.
Illallinen alkoi luonnollisesti sherrypaukuilla. Siitä jatkettiin yhtä luonnollisesti sashimiin (kala oli nimeltään tai, englanniksi snapper tai sea bream, suomalaista nimeä en tiedä) ja kaviaariin ja edelleen hummeriin ja parsaan hyytelössä ja majoneesissa. Sitten söimme skotlantilaista lohta sipulin kera ennen pääruokaa, nautaa ja perunoita. Jälkiruoaksi oli juustoa.
Ruoat huuhdottiin alas ensin italialaisella valkoviinillä, sitten ranskalaisella punaviinillä ja tietenkin kukin ruokalaji tuotiin omalla lautasellaan, pieninä ja kauniina annoksina. Osasin sentään aloittaa uloimmista ottimista.
Ja oi hitto että oli hyvää. Söin juustoakin ensimmäistä kertaa varmaan kolmeen vuoteen, vaikka tiesinkin vatsani myöhemmin minulle siitä vihoittelevan. Ainut paistettu ruoka muuten oli pääruoka, ja sekin vain puolikypsää.
Sitten lähdimme cappucinoille italialaiseen ravintolaan. Joimme punaviiniä ja söimme parmalaista kinkkua, katkarapuja ja avokadoa sekä hummeria. Jälkiruoaksi oli mozzarellapizzaa. Ja kyllä ne cappucinotkin sieltä aikanaan tulivat.
Sitten kävimme parilla drinkillä jossain 50-luvun jenkkibaarissa ja jatkoimme sieltä laulamaan karaokea Shimizun omistaman rakennuksen pohjakerrokseen.
kirjoitettu klo 20:27
Kommentit:
Paras ateria koskaan =P Nautin alusta loppuun.. Meinasin sulle Atte huomauttaa siitä sun pukeutumisesta kun oltiin lähdössä, mutta ajattelin että osaat kuitenkin itse päättää mitä laittaa päällesi :D
Paikka muuten oli mahdollisesti (todennäköisestikin) varattu meille.
Perhana muuten, kokki sanoi yhdessä vaiheessa, että kaviaaria olisi saanut lisää, mutta unohdin pyytää.
Ai niin ja niistä ottimista, ainoa joka ei osannut aloittaa ulkoa oli Shimizu-san :D
Pihvi oli "vain" puolikypsä, mutta parempi niin. Mehevämpi maku :)
Italialaisessa tarjolla oli tosiaan vielä Parman kinkkua, scampi-jättikatkarapuja ja hummeria.. Kruunasi aterian.
Jos sillä pukeutumisella olisi oikeasti ollut mitään väliä, niin olisi se Shimizu-san jotain siitä sanonut.
No "oikeasti" ja oikeasti, tärkeintä kai ettei itselle tule epämukavaa oloa asuvalinnan takia.
Lähetä kommentti
<< Alkuun