Isojen poikien leikit

Meille kerrottiin, että tänne tulee Suomesta kaksi vierasta ja olisi kiva, jos voisimme syödä heidän kanssaan illallista parina päivänä, ihan että hekin näkisivät välillä suomalaisia kasvoja ja voisivat käyttää suomen kieltä muutenkin kuin keskenään. Mikäpäs siinä, ei ilmaisessa ruoassa mitään vikaa ole. Meille ei kuitenkaan kerrottu, että minkä tason vieraista oli kyse.

Vieraat olivat Oulun kaupungin entinen elinkeinojohtaja Seppo Mäki ja hänen tyttärensä asemesta seuraksi tullut tyttären mies, Roger Pineda. Seppo Mäki on ollut perustamassa ja kehittämässä Oulun Technopolista, julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötoimintamallia, joka sittemmin on levinnyt muuallekin Suomeen ja mm. tänne Hokkaidolle. Kuulemma Seppo-san on täällä Kitamissa ja Sapporossakin varsin tunnettu henkilö.

Aikaisemmin päivällä olimme tavanneet pikaisesti koululla, virallisen oloisessa tapaamisessa, jossa heille oli esitelty erinäisiä henkilöitä ja koulun laitoksia. Tapaamisen jälkeen vieraat päästettiin levähtämään hotellilleen ja me kävimme pyörähtämässä japanin luennolla. Puoli kuudelta meidät (minut, Mika ja Michiko-san) noudettiin koululta ja vietiin Okhotsk Beer -oluen panimoravintolaan.

Meidät istutettiin kunniavieraspaikalle, pitkän pöydän keskelle, Seppoa ja Rogeria vastapäätä. Jo pelkkä luokittelu kunniavieraaksi sai minut kovin vaivautuneeksi, eikä tilannetta yhtään helpottanut se, että vieressämme istui Kitamin pormestari. Muut illallistajat olivat paikallisten yritysten edustajia, koulun henkilökuntaa jne. Hikoilin kuin pieni sika, kun tuli vuoroni esittäytyä porukalle. Parin lyhyen kiitospuheen ja maljan jälkeen tilanne kuitenkin helpottui, kun okhotskilainen olut ja hyvä ruoka saivat ihmiset rentoutumaan ja normaali ruokapöytäkeskustelu alkoi.

Parin tunnin jälkeen, useiden olutkolpakoiden ja ruokalautasten tyhjennyttyä lähdimme (lukuunottamatta Seppoa, joka meni lepäämään hotellille ja pormestaria, joka oli kiireisenä miehenä lähtenyt jo tunnin jälkeen) ravintolasta seuraavaan kohteeseen. Paikkaa mainostettiin meille viskibaarina, mutta snacksbaari se oikeasti oli. Ravintolan emäntä istui pöydässämme ja piti huolen siitä, että kenenkään lasi ei ollut missään vaiheessa tyhjä.

Viski virtasi (henkilökohtaisesti ehkä jopa hieman liian vuolaasti) ja kielitaito kohentui, kun "jouduin" keskustelemaan pelkästään japaniksi. Loppuillasta alkoi viski aiheuttaa satunnaisia kieliongelmia, mutta pääasiassa ymmärsin keskustelukumppaneideni puheen ja pystyin tyydyttävästi jopa ilmaisemaan itseäni. Oli varsin mukava huomata, että kielitaito on jo jonkinasteisen keskustelun tasolla.

Viskibaarista jatkoimme vielä yakiniku-ravintolaan, mutta siitä osasta iltaa en enää kovin paljoa muistakaan. Aamulla totesin, että takin taskut olivat täynnä nenäliinapaketteja. Totesin myös laboratorion aamupalaverissa olevani vielä humalassa, joten menin palaverin jälkeen takaisin nukkumaan.

Huomenna meidän olisi tarkoitus taas illallistaa yhdessä suomalaisten vieraiden kanssa, mutta meillä on laboratorioiden yhteinen hanami eli kirsikankukkienkatselutapahtuma. Maanantaina kuitenkin ehdimme vielä kerran illallistaa. Saa nähdä kuinka isokenkäisten henkilöiden käyntikortteja sillä kertaa saan.