Okinawa, päivä 3

Herätys oli joskus aamupäivällä ja aamupalan söimme tällä kertaa McDonald'sissa. Suuntana oli saaren pohjoisosassa, Nagon kaupungin liepeillä oleva akvaario. Tällä kertaa käytimme maksullista moottoritietä niin pitkälle kuin sitä riitti, joten matka-aikakin kutistui huomattavasti. Kuitenkin se silti oli vielä yli tunnin.

Okinawa Churaumi Aquarium on kenties Okinawan tunnetuin turistikohde. Akvaario on yksi Ocean Expo Parkin kohteista. Puiston alueella on ainakin itse akvaario, ulkoilmadelfinaario ja puistoalue meren rannalla. Tuossa järjestyksessä noihin kohteisiin tutustuimmekin.

Akvaario oli suomalaisiin vastaaviin verrattuna suorastaan jättimäinen. Nelikerroksinen rakennus sisälsi useita pieniä akvaarioita, joissa oli kaikenlaisia mereneläviä, yhden "keskikokoisen" altaan ja yhden jättimäisen 7500 kuutiometrin altaan. Altaan väitetään olevan yksi maailman suurimmista, enkä kyllä epäile hetkeäkään. Pelkästään altaan "lasi"seinät ovat 60 senttiä paksut.

Altaassa uiskenteli 80 eri lajia sulassa sovussa. Vaikuttavimmat niistä olivat isot hait ja rauskut. Hieman altaan vaikuttavuudesta voitte kenties aistia kameralla kuvaamastani videosta, jonka voitte ladata tästä. Varoitus kuitenkin hitaiden nettiyhteyksien takana räpiköiville: videon koko on 18,9 megatavua, joten lataus saattaa kestää kauan. Enkä takaa, että video toimii joka koneella.

Vaikka yksin tuo allas olisi ollut pääsylipun hinnan arvoinen, oli rakennuksessa toki paljon muutakin nähtävää. Eteisaulan kosketteluallas ei oikein jaksanut kiehtoa, sillä olinhan päässyt koskettelemaan meritähtiä ja merimakkaroita ihan niiden luonnollisessa ympäristössään. Seuraavaksi vastassa oli kuitenkin se "keskikokoinen" allas, joka kyllä jo säväytti. Altaassa oli enemmän elämää kuin mitä olin itse nähnyt sukeltaessa ja muiden eläinten joukossa oli myös haita ja kilpikonnia.

Yksi kerros alaspäin ja vastassa oli joukko pieniä akvaarioita, joissa kussakin eleli vain tietyn lajin edustajia. Oli kaloja, rapuja, katkarapuja, hainpoikasia, merikäärmeitä ja riutan kasvustoa. Osa eläimistä oli minulle jopa täysin outoja, edes englanninkieliset nimet eivät vaikuttaneet tutuilta. Mielenkiintoista yhtä kaikki.

Pohjakerroksessa oli syvänmeren eläimistöä, ts. kylmissä ja pimeissä vesissä viihtyviä elukoita. Näytillä oli jälleen sekalainen joukko (valoa tuottavia) kaloja ja rapuja. Osaston mielenkiintoisin otus oli kuitenkin kuivattu jättiläismustekalan ruho. Kymmenmetriset tarttumalonkerot nähdessäni tajusin mistä entisaikojen tarinat tappajamustekaloista olivat peräisin. En tosiaankaan tahtoisi kohdata moista otusta edes pintavesissä.

Akvaariorakennuksen jälkeen oli vuorossa kaksi delfiinishouta, toinen pienemmässä altaassa ja sisätiloissa katsottuna, toinen isommassa ulkoilmadelfinaariossa. Ensimmäistä kertaa näin tylppänokkaisia delfiinejä, Särkänniemenkin delfiinit kun ovat perinteisiä pullonokkadelfiinejä. Itse näytös oli kuitenkin jo moneen kertaan nähty evävilkutusten, kieppien ja hyppyjen sarja. Melkein jopa sanoisin, että Särkänniemen delfinaario tarjoaa (tylppänokkaisia delfiinejä lukuunottamatta) parempaa viihdettä.

Puistoalue oli myös kaunis, vaikka viereinen meri veikin lähes kaiken huomioni. Yhä, kolmatta päivää sitä katsoneena meren vihreys pystyi lumoamaan. Parin pakollisen turistikuvan jälkeen päätimme lähteä seuraavaan suunniteltuun kohteeseen, Nagon ananaspuistoon.

Täytyy kyllä myöntää, että koko puisto oli jonkinasteinen pettymys, vaikka paljoa en siltä odottanutkaan. Onhan se ananas toki hyvää, mutta ei siitä ehkä ihan puistoa aikaiseksi saa. Tai saa, mutta ei toimivaa kokonaisuutta. Kiersimme kierroksen automaattisilla "golfkärryillä" kuunnellen (sentään englanninkielistä) selostusta palmuista ja ananaksista, minkä jälkeen kiersimme puiston myymälärakennukset. Puiston parasta antia oli paikanpäällä valmistettava ananasviini, josta sai toki maistiaisia.

Sitten olikin vuorossa taas pujottelu pikkukatujen kautta moottoritien päähän ja takaisin hotellille. Tällä huoltokäynnillä ehdin käydä ihan hotellin saunassakin. Valitettavasti sauna oli kuitenkin kuiva sauna, joten vettä ei saanut kiukaalle viskoa. 90 asteen lämpötilasta huolimatta se ei oikealta saunalta tuntunut. Noh, ehkä sitten syyskuussa Suomessa taas.

Viimeisen illan Okinawalla vietimme syöden hyvää ruokaa ja keilaten. Japanilainen keilaus kun on niin kovin halpaa (300-400 jeniä/peli/henkilö, ei aikarajaa), niin pelasimme sitten ihan sydäntemme kyllyydestä. Kaikkiaan ilta oli oikein rauhallinen ja mukava. Loistava päätös reissulle.