Kiitollisuudenvelka
Joskus ennen lomaa oikoluin Goto-sensein 3D-projektin englanninkielisen kuvauksen. Yksi A4 tekstiä, aikaa kului noin puoli tuntia. Mainitsinkin jo aikaisemmin, että toimin myös mallina itse luolahuoneessa otetuissa kuvissa. Aikaa siihen meni ehkä noin tunti. Tästä kaikesta kiitoksena Goto-sensei vei kuitenkin minut maanantaina sushiravintolaan ja baariin.
Luulin, että normaalissa liukuhihnasushiravintolassa saatava sushi on hyvää, mutta maanantainen reissu todisti luuloni harhaisiksi. Sushiravintola, jonne Goto-sensei minut vei oli oikea Sushiravintola, isolla ässällä. Ravintolan omistaa ja ruoan valmistaa yksi henkilö, sushimestari, jonka ammattitaito on vuosien saatossa hioutunut huippuunsa ja joka käyttää vain laadukkaimpia raaka-aineita.
Ensin meille tarjottiin sashimi-asetelma. Sashimi tarkoittaa rakaa kalaa ja muita raakoja mereneläviä, joita sushissa tarjotaan niiden riisipallojen päällä. Lautasella oli kalaa, katkarapua ja mustekalaa, kaikki tavattoman pehmeitä ja jumalaisen hyvän makuisia. Lihapalat dipattiin erityisesti sashimille tarkoitetussa kastikkeessa. Samalla näykittiin jotain paistettua lihaa, joka piti kaivaa luiden ja rustojen seasta kastikkeessa uiden.
Jälkiruoaksi söimme kolme norimakisushi-palaa. Ensimmäinen oli tonnikalaa, sitä lihavinta ja herkullisinta sorttia, ei siis todellakaan mitään purkkiruokaa. Toinen oli paistettua ankeriasta ja kolmas merisiiltä. Ruokajuomana oli laadukasta ja todella hyvää sakea. Jo pelkästään riisi maistui erilaiselta tuolla ravintolassa. Sushimestari kertoi, että laadukkaan sushin salaisuus on jättää riisipallon sisällä oleva riisi hieman pintariisiä kuohkeammaksi. Moisessa ravintolassa on muuten hienostunutta syödä sushi käsin.
Jatkoimme iltaa snacksbaariin. Snacks ei tarkoita tässä tapauksessa varsinaisesti pikkupurtavaa, vaikka sitäkin oli tarjolla. Snacksbaarit ovat seuralaisbaareja, joissa asiakkaiden seurassa istuu yksi tai useampia nuoria naisia viihdyttäen ja jutellen. Kyseessä ei siis ole bordelli. Snacksbaareja laadukkaampia paikkoja kutsutaan klubeiksi.
Koska en ole ennen moisessa baarissa käynyt, en osaa oikein verrata sitä muihin vastaaviin, mutta ainakin se vaikutti laadukkaalta ja kalliilta. Joimme 15-vuotiasta japanilaista viskiä ja 12-vuotiasta skottilaista. Japanilaisessa viskipullossa roikkui kaulassa numerolappu ja yksi seinä oli täynnä samanlaisia, numeroituja pulloja, kussakin erinäinen määrä viskiä jäljellä. En asiasta kysynyt, mutta ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen vakioasiakassysteemi, jossa usein käyville asiakkaille on oma, numeroitu pullonsa, jota he sitten voivat aina käydessään tyhjentää.
Seurassamme istui kolme nättiä, taiteilijanimillä toiminutta naista, joista kaksi sanoivat olevansa 23-vuotiaita ja yksi 30-vuotias. Paikan emäntäkin kävi meitä tervehtimässä. Hän oli 53-vuotias, iloinen ja paikoin hieman liiankin tuttavallinen nainen. Reilun tunnin siellä vietimme jutellen, juoden ja karaokea laulellen. Naiset jopa saattoivat meidät hissille.
Sushiravintolan loppusumman näin vahingossa, se oli 12 000 jeniä. En edes halua tietää kuinka paljon snacksbaarin lasku oli. Goto-sensei vaikutti olevan molempien paikkojen vakioasiakas, joten hän saattoi saa jopa jotain alennuksia hintoihin. Kaiken lisäksi Goto-sensei kustansi vielä taksikyydit molempiin suuntiin. Mielenkiintoinen tapa osoittaa kiitollisuutta täällä.
Luulin, että normaalissa liukuhihnasushiravintolassa saatava sushi on hyvää, mutta maanantainen reissu todisti luuloni harhaisiksi. Sushiravintola, jonne Goto-sensei minut vei oli oikea Sushiravintola, isolla ässällä. Ravintolan omistaa ja ruoan valmistaa yksi henkilö, sushimestari, jonka ammattitaito on vuosien saatossa hioutunut huippuunsa ja joka käyttää vain laadukkaimpia raaka-aineita.
Ensin meille tarjottiin sashimi-asetelma. Sashimi tarkoittaa rakaa kalaa ja muita raakoja mereneläviä, joita sushissa tarjotaan niiden riisipallojen päällä. Lautasella oli kalaa, katkarapua ja mustekalaa, kaikki tavattoman pehmeitä ja jumalaisen hyvän makuisia. Lihapalat dipattiin erityisesti sashimille tarkoitetussa kastikkeessa. Samalla näykittiin jotain paistettua lihaa, joka piti kaivaa luiden ja rustojen seasta kastikkeessa uiden.
Jälkiruoaksi söimme kolme norimakisushi-palaa. Ensimmäinen oli tonnikalaa, sitä lihavinta ja herkullisinta sorttia, ei siis todellakaan mitään purkkiruokaa. Toinen oli paistettua ankeriasta ja kolmas merisiiltä. Ruokajuomana oli laadukasta ja todella hyvää sakea. Jo pelkästään riisi maistui erilaiselta tuolla ravintolassa. Sushimestari kertoi, että laadukkaan sushin salaisuus on jättää riisipallon sisällä oleva riisi hieman pintariisiä kuohkeammaksi. Moisessa ravintolassa on muuten hienostunutta syödä sushi käsin.
Jatkoimme iltaa snacksbaariin. Snacks ei tarkoita tässä tapauksessa varsinaisesti pikkupurtavaa, vaikka sitäkin oli tarjolla. Snacksbaarit ovat seuralaisbaareja, joissa asiakkaiden seurassa istuu yksi tai useampia nuoria naisia viihdyttäen ja jutellen. Kyseessä ei siis ole bordelli. Snacksbaareja laadukkaampia paikkoja kutsutaan klubeiksi.
Koska en ole ennen moisessa baarissa käynyt, en osaa oikein verrata sitä muihin vastaaviin, mutta ainakin se vaikutti laadukkaalta ja kalliilta. Joimme 15-vuotiasta japanilaista viskiä ja 12-vuotiasta skottilaista. Japanilaisessa viskipullossa roikkui kaulassa numerolappu ja yksi seinä oli täynnä samanlaisia, numeroituja pulloja, kussakin erinäinen määrä viskiä jäljellä. En asiasta kysynyt, mutta ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen vakioasiakassysteemi, jossa usein käyville asiakkaille on oma, numeroitu pullonsa, jota he sitten voivat aina käydessään tyhjentää.
Seurassamme istui kolme nättiä, taiteilijanimillä toiminutta naista, joista kaksi sanoivat olevansa 23-vuotiaita ja yksi 30-vuotias. Paikan emäntäkin kävi meitä tervehtimässä. Hän oli 53-vuotias, iloinen ja paikoin hieman liiankin tuttavallinen nainen. Reilun tunnin siellä vietimme jutellen, juoden ja karaokea laulellen. Naiset jopa saattoivat meidät hissille.
Sushiravintolan loppusumman näin vahingossa, se oli 12 000 jeniä. En edes halua tietää kuinka paljon snacksbaarin lasku oli. Goto-sensei vaikutti olevan molempien paikkojen vakioasiakas, joten hän saattoi saa jopa jotain alennuksia hintoihin. Kaiken lisäksi Goto-sensei kustansi vielä taksikyydit molempiin suuntiin. Mielenkiintoinen tapa osoittaa kiitollisuutta täällä.
kirjoitettu klo 09:01
Kommentit:
We want Goto-sensei!!!
Liukuhihnapaikathan ovat oikealle sushille kuin McDonalds kolmen Michelin tähden ravintolalle. Ja hyvä tonnikalapala voi jo yksinään maksaa tuhat jeniä.
Ja kyllä, jos pullosta jää osa juomatta, se odottaa omistajansa seuraavaa kertaa. Ihan hyvä systeemi, jos vielä aamulla muistaa missä tuli käytyä...
...me wants to share Goto-sensei med Jussi :D
Muistin taas miksi on hyvä olla kasvissyöjä... kiitos kohdan "samalla näykittiin jotain paistettua lihaa, joka piti kaivaa luiden ja rustojen seasta kastikkeessa uiden"
*wirn*
Lähetä kommentti
<< Alkuun