Okinawa, päivä 4

Sunnuntaina oli vuorossa enää paluu. Aikaisesta herätyksestä huolimatta myöhästyimme ilmaisesta bussikuljetuksesta lentokentälle. Ilmeisesti olimme saaneet väärää tietoa, sillä bussi oli lähtenyt jo seitsemältä, eikä suinkaan puoli yhdeksältä, kuten luulimme. No, asiakas on aina oikeassa, joten meille järjestettiin ilmainen taksikuljetus lentokentälle (ilmeisesti parin Yanan äidin soittaman vihaisehkon puhelun jälkeen).

Minä ja Mika siis lähdimme aikaisemmalla lennolla Tokioon, muu seurue tuli seuraavalla lennolla ja Tokiosta Memanbetsuun matkasimme yhdessä. Univelat alkoivat painaa ja Okinawa-Tokio -välin nukuin käytännössä kokonaan.

Hanedassa meillä olikin sitten kolmen tunnin odottelu ennen jatkolentoa. Kävimme syömässä, kiertelimme kaupoissa ja ihastelimme maisemia näköalatasanteelta. Hokkaidon kylmyyden takia piti lämpimämmät vaatteetkin vaihtaa taas päälle. Memanbetsussa söimme ruoan perheen kotona, minkä jälkeen Yana heitti meidät Kitamiin.

Matkaväsymys näkyi kaikkien kasvoilla, mutta ainakin minä olin silti ikionnellinen. Japani oli pystynyt jälleen tarjoamaan unohtumattomia elämyksiä ja yllättämään monipuolisuudellaan. Koska Tokiossakin olen jo ollut, niin jäljellä on enää yksi pakko-nähdä-kohde, Kioto-Osaka -alue. Sinne sitten ehkä heinäkuussa.