Tonkatsu, keilausta ja nomihoodai

Olimme suunnitelleet käyvämme syömässä Mikan, Yu-sanin ja Ryoichi-sanin kanssa lauantaina. Informaatiokatkoksesta johtuen luulin, että olisimme menossa neljältä, mutta olimmekin siirtymässä vasta myöhemmin illalla. Minulla oli kuitenkin jo nälkä, sillä olin ollut käytännössä syömättä koko päivän siihen asti, joten lähdimme syömään jotain pientä. Kävimme Mikan kanssa lähimmässä raamen- eli nuudeliravintolassa. Söin misoraamenia, eli lähes yksinkertaisimman mahdollisen annoksen. Hyvää oli ja vei nälänkin mennessään.

Seitsemältä lähdimme sitten samaan ravintolaan, jossa aikaisemminkin olimme jo käyneet. Tonkatsu on paikan nimi. Tällä kertaa söin friteerattua kanaa, mikä oli jälleen järjettömän hyvää. Ryoichi jatkoi keskustaan jatkamaan sulkapallokerhon pileitä, joissa hän oli aiemmin päivällä jo ollut. Me jäimme Mikan kanssa myös keskustassa pois kyydistä, sillä Yana oli kutsunut meidät keilaamaan.

Kävimme ensin 500 jenin baarissa yksillä ja menimme sitten harjoittelemaan keilahalliin. Huomaa kyllä, että on täällä Japanissa ollessa tullut keilattua, sillä nykyään 100 pisteen tulos on jo oikeastaan helppo saavuttaa. Neljä peliä ehdimme pelata ennen kuin Yana, Frank, Alexey ja Ilya saapuivat. Ilya on (yllättäen) myös venäläinen, joka saapui viikko sitten Japaniin työskentelemään Yanan äidin firmassa. Hän on valmistunut Pietarin yliopistosta pääaineenaan japanin kieli.

Pelasimme porukalla pari peliä ja jatkoimme 500 jenin baariin. Nomihoodait koko porukalle, eli juo-niin-paljon-kuin-pystyt 90 minuutin ajan. Tosin tuo 90 minuuttia oli jälleen venähtänyt jo kolmeksi tunniksi, ennen kuin päätimme itse luovuttaa ja suunnata Mos Burgerin kautta kotiin. Mos Burger on japanilainen versio McDonald'sista, tosin vanhempi kuin itse mäkki Japanissa. Aurinko alkoi jo nousta, kun nukkumaan pääsin.