Koulun festivaalit

Nyt viikonloppuna oli koulun alueella kaksipäiväiset festivaalit. Koulun pihalla oli kerhojen, kaveriporukoiden ja muiden opiskelijoista koostuvien ryhmittymien kojuja, joissa pääasiassa myytiin erilaisia ruokia ja juomia. Pihalla oli myös lava, jossa esiintyi soittajia ja tanssijia, pidettiin erilaisia kilpailuja ja juonnettin koko tapahtumaa. Liikuntahallissa esiintyi bändejä ja siellä täällä oli eri urheilulajien turnauksia.

Kiinalaisilla ja korealaisilla oli myös omat myyntikojunsa, samoin egyptiläisellä ja puolalaisella ruoalla oli oma, yhteinen teltta. Minulla ei festivaaleilla ollut mitään varsinaista tehtävää, sillä vaikka olinkin lupautunut auttamaan Juliaa tarpeen mukaan, ei hän valmisteluissa (elokuvien katselun lisäksi muuta) apua tarvinnut.

Lauantai alkoi ikebanalla, perinteisellä japanilaisella kukkien asettelulla. Kuten niin monessa muussakin asiassa, oli ikebanassakin omat "sääntönsä". Asetelmaan kuuluu kolmenlaisia elementtejä, jotain pitkää ja korkeaa, jotain koristavaa (kukkia) ja lehti tai muu vastaava isompi ja peittävämpi elementti. Pitkän kukan tulee olla korkeudeltaaan kaksi kertaa astian leveyden ja korkeuden summan ja astian alaosan "rumat" osat, eli osat, joihin kukat laitetaan pystyyn, tulisi saada peitettyä.

Vaikka itse tyytyväinen tuotokseeni olinkin, oli opettaja luonnollisesti eri mieltä ja poisti asetelmasta yhden lehden ja siirsi takaosan isoa lehteä alemmas. Ja täytyyhän se myöntää, että muokattuna asetelma on paremman näköinen. Asiantuntemus jyllää tälläkin alalla.

Ikebanan jälkeen pääsin kiertelemään festivaalialueella. Tunnelma oli kovin kotoisa, ihmiset iloitsivat, ostivat ja myivät, nauttivat esityksistä ja hyvästä säästä. Erilaista ruokaa oli tarjolla enemmän kuin pystyi syömään (ei siis edes ehtinyt maistaa kaikkia eri ruokia), eivätkä hinnatkaan kovin korkeita olleet. Osallistuin myös kädenvääntökilpailuun, mutta hävisin heti ensimmäiselle vastustajalle. Japanilaiset ihmettelivät asiaa kovin. Onhan minussa toki massaa, mutta ei se lihasta ole..

Kiertelin siellä täällä, usein kovin hitaasti edeten, ihmisten kanssa jutellen ja eri ruokia ja juomia maistellen, kunnes yhdeltä kävin katsomassa Julian aikido-näytöksen. Mielenkiintoisinta näytöksessä oli verrata lajia kung fu:un, jota itse ehdin vuoden verran harrastaa ennen reissua. Kovin paljon samaa lajeissa on, vaikka eri maista ovatkin peräisin, mutta myös riittävästi eroa, jotta ne selkeästi eri lajeiksi mieltää. Näytökset ovat aina näytöksiä, mutta väittäisin kuitenkin, että kung fu:sta on enemmän hyötyä käytännön taistelutilanteessa.

Iltapäivästä meille esiintyi hokkaidolaista, perinteistä tanssia esittänyt ryhmä, joka kutsui kahteen otteeseen myös yleisöäkin mukaan. Vaikka olin katsonut jo kertaalleen kuinka tanssi menee, en silti pysynyt millään mukana, vaan olin varmasti hevospäämiehen kaltaisesti aina muita jäljessä. Hänellä sentään oli se naamio, mikä haittasi näkemistä.

Parituspeliinkin minun piti osallistua, mutta myöhästyin ilmoittautumisesta. Ehkä niin on parempikin, sillä todennäköisesti kielimuuri olisi edelleen ollut minulle hieman liian korkea. Eikä laulutaitoni ole vielä parantunut niin kummasti, että olisin uskaltanut parituspeliä seuranneessa karaokessa sitä suurelle ihmisjoukolle esitellä.

Viideltä kojut sulkeutuivat ja ihmiset palasivat koteihinsa. Mekin huilasimme hetken kämpillä, kävimme suihkussa ja katsoimme sitten illalla pari elokuvaa Julian ja Iitoron kanssa.

Sunnuntai oli lauantain toisinto, lukuunottamatta päälavan ohjelmaa. Päivän aloitti orkesteri, joka soitti tuttuja ja vähemmän tunnettuja poppikappaleita aika lailla päin seiniä. Ei sitä oikein viitsinyt kuunnella. Ei, vaikka mieslaulaja naiseksi olikin pukeutunut. Todennäköisesti hän oli osallistumassa Miss Korkeakoulu -kilpailuun (jossa siis nimenomaan kilpailivat naisiksi pukeutuneet miehet) myöhemmin päivällä, mutta en voi olla asiasta varma, sillä tuurasin sen kilpailun ajan Juliaa, kun hän kävi jälleen tekemässä aikido-näytöstä.

Onneksi päivä tarjosi myös hyvää musiikkia, Robo yhtyeineen esittivät, 40-asteisesta liikuntsasalin ilmasta huolimatta, varsin menevästi muutamia punk-kappaleita. Silmänruokaakin päivälle riitti, kun koulupukuihin sonnustautuneet tytöt esittivät oman, cheerleader-henkisen tanssinumeronsa. Miesyleisö ei ollut housuissaan pysyä ja huuto oli sen mukainen.

Loppupäivästä tarjolla oli tietokilpailua ja bingoa, mutta kummassakaan en pärjännyt. Festivaaleilla oli rahaa ja erilaisia palkintoja kilpailujen ja muiden turnausten voittajille jaossa yhteensä 200 000 jeniä. Ei taida yhdenkään TTY:n tapahtuman budjetti edes olla niin iso.

Mukavaa oli, vaikka turhan kireän aikataulun takia missasinkin varmasti ainakin puolet eri tapahtumista ja esiintyjistä. Tämä tapahtuma kuitenkin oli japanilaisen kulttuurin tähän mennessä ehkä eniten suomalainen ilmentymismuoto ja tarjosi oikein mukavat puitteet viettää juhannusta. Mitä siitä, että iltakahdeksalta olikin jo täysin pimeä.