Koivuhalolla takavasemmalta, osa 2

Ilta alkoi normaalisti. Lähdimme Mikan kanssa taas keskustaan, kun emme muutakaan tekemistä oikein keksineet.

Ensin kävimme elokuvissa. Valitsimme illan elokuvaksi japanilaisen tieteistoimintapläjäyksen Samurai Commando Mission 1549:n, joka vakuutti meidät julisteellaan, jossa oli samuraita, tankkeja ja helikoptereita. No, oikeastaan siinä se elokuva sitten olikin, ehkä lisättynä vielä muutamalla maailmantuhohalusella pahiksella. Mukavaa viihdettä joka tapauksessa. Ja vaikka repliikkejä ei täysin ymmärtänytkään, pysyi juonessa silti helposti kärryillä.

Elokuvan jälkeen kävimme keilaamassa ne tavanomaiset kolme peliä (ensimmäisellä sarjalla tein uuden ennätyksen: 149 pistettä) ja poistuttuamme keilaradalta kohtasimme jälleen ah-niin-perinteisen "Entä nyt?" -kysymyksen. Päätimme käydä juomassa yhdet viskit viimeviikkoisessa pubissa, ikään kuin kiittääksemme silloisesta.

Tällä kertaa baarimikko kutsui paikalle baarin omistajan, eli isänsä, Shimizu-sanin. Shimizu-san innostui kuullessaan meidän olevan suomalaisia ja tarjosi innostuksissaan jo juomamme viskit, sekä vähän lisää siihen päälle. Hän on menossa lokakuussa Suomeen kansainvälisiin baarimikkokilpailuihin ja tahtoi oppia pari sanaa suomea ennen sitä.

Jonkin aikaa baarialasta keskusteluamme Shimizu-san kutsui meidät mukaansa toiseen baariin. Poistuessamme rakennuksesta hän sattui ohimennen mainitsemaan omistavansa koko kyseisen tönön.

Seuraava kohde oli Celeb-niminen uusi clubi (sanalla 'club' tarkoitetaan Japanissa snacks-baarien astetta hienompaa versiota), jossa Mikaa hemmoteltiin Hennessyn X.O:lla ja minua Ballantine'sin 12-vuotiaalla. Saimme myös pienet annoset oikein maukasta kanaa ja mustekalasalaattia.

Sitten seuraavaan baariiin heti naapurissa. Tällä kertaa joimme punaviiniä. Söimme myös jälleen pieniä makupaloja, lähinnä erinäisiä hedelmiä.

Kierros päättyi hänen omistamaansa rakennukseen, kuudenteen kerrokseen, jonka baarissa istuimme sitten loppuillan. Minä join pääasiassa Lagavulinia, mutta loppuillasta minulle kelpasi myös olut. Ja jälleen alkoholin rinnalla oli pieniä lautasellisia purtavaa.

Kuten luonnollista, lähti isäntämme pois reilusti ennen valomerkkiä (joka muuten tuli lopulta vasta puolitoistatuntia baarin sulkeutumisen jälkeen) jättäen meidät nauttimaan baarin antimista. Meidän oli siis keskustelua aikaansaadaksemme tyytyminen baarin muihin asiakkaisiin (sekä tietenkin baarimikkoon, joka osalliistuu aina tiskillä käytyihin keskusteluihin), jotka nyt saattuivat olemaan naispuolisia, toinen jopa varsin viehkeä, nuori ja nätti tyttö, joka oli tullut baariin rentoutumaan hostess-työpäivänsä jälkeen.

Aurinko häikäisi jo korkealta, kun etsiydyimme Mos Burgerin ja Seven Elevenin kautta takaisin asuntolaan.

Kaksi kertaa olemme samaan pubiin astuneet ja molemmilla kerroilla lopputuloksena on ollut hyvillä viskeillä ilmaiseksi aikaansaatu humalatila. Järjetön maa.