Tokio, Ginza-Chuo-Tsukiji
Ginza-Chuo-Tsukiji kattaa karkeasti ottaen alueen Tokion rautatieasemalta itään joelle asti. Koska en oikein tiedä miten mikäkin kaupunginosa pitäisi nimetä tai missä rajat kulkevat, käytän tässä kaikkia näkemiäni nimityksiä alueesta (tai sen osista).
Koska hostellissa ei saa olla huoneissa klo 9 ja 17 välisenä aikan (miksi, sitä en tiedä, eikä säännössä mielestäni ole mitään järkeä), jouduimme joka aamu heräämään ajoissa ja lähtemään yhdeksältä liikkeelle. Li oli liittymässä seuraamme nyt torstaina ja meidän oli määrä tavata Tokion rautatieaseman länsipuolella olevan Keisarillisen palatsin puiston pääportilla. Hän kuitenkaan tuskin ehtisi paikalle ennen kahta, joten meillä oli muutama tunti aikaa kulutettavanamme.
Luonnollinen paikka, missä viettää aikaa oli tietenkin Tokion aseman itäpuolella oleva Ginza, Tokion kenties kallein kaupunginosa, rikkaan eliitin valtakunta. Otimme metron Hibiyaan ja aloitimme päivän tutkimusretken.
Ensin teimme lyhyen pyörähdyksen Ginzan keskiosissa, mutta pian nälkä alkoi saada meissä yhä suurempaa jalansijaa ja oli aika etsiä ruokapaikka. Sopivaa (japanilaistyylistä ja halpaa) ravintelia on kuitenkin aika hankalaa löytää (mistäänpäin Tokiota), ellei tiedä siitä etukäteen, joten hätäratkaisuna jouduimme turvautumaan kohdalle sattuneen Wendy's:n hampurilaisiin. Toisaalta hampurilaisratkaisu oli ehkä ihan hyväkin juttu, sillä ne tarjosivat tarvittua ravintoa koko päiväksi, seuraavan kerran ehdin syödä vasta myöhään illalla.
Ruokaillessa kello oli edennyt sen verran, että Sony Building oli avaamassa oviaan. Sony Building on kaikkiaan 11-kerroksinen kompleksi Ginzan keskellä, täynnä pääasiassa Sonyn uusimpia ja hienoimpia ja kalleimpia tuotteita. Varsin mukava oli päästä kokeilemaan PSP:a ja mätkimään jotain ihmeen jäniksiä pleikkarikakkosen kamerapelissä. Muuten en rakennuksen annista sitten juuri välittänytkään, sillä kuitenkaan minulla ei moisiin huippuluokan kameroihin, televisioihin ja soittimiin ole varaa vielä vuosiin (tai ainahan sitä nyt miljoona jeniä löytyy taskunpohjalta plasmatelkkaria varten, vai mitä?).
Jatkoimme kohti itää ja jokea. Matkalla oli paljon isoja teitä ja risteyksiä sekä korkeita taloja, mutta sitähän se Tokio tietysti kauttaaltaan on. Ohitimme Kabuki-zan (kabuki on perinteinen japanilainen teatterimuoto, Kabuki-za kuuluisa kabuki-teatteri) käymättä sisällä ja buddhalaisen temppelin käymällä sisällä. Lopulta törmäsimme jokeen ja koska kellokin alkoi olla jo lähellä Lin arvioitua saapumisaikaa, oli aika kääntyä takaisin.
Ylitimme samat isot kadut, tällä kertaa hieman pohjoisempana ja toisten isojen risteysten kautta. Paluumatkan mielenkiintoisin kohde oli Tokyo International Forum, massiivinen konferenssi-, kokous- ja näyttelykeskus. Olisi ollut mielenkiintoista tutustua siihen tarkemminkin, mutta Li oli jo Keisarillisen palatsin puiston portilla meitä odottamassa.
Koska hostellissa ei saa olla huoneissa klo 9 ja 17 välisenä aikan (miksi, sitä en tiedä, eikä säännössä mielestäni ole mitään järkeä), jouduimme joka aamu heräämään ajoissa ja lähtemään yhdeksältä liikkeelle. Li oli liittymässä seuraamme nyt torstaina ja meidän oli määrä tavata Tokion rautatieaseman länsipuolella olevan Keisarillisen palatsin puiston pääportilla. Hän kuitenkaan tuskin ehtisi paikalle ennen kahta, joten meillä oli muutama tunti aikaa kulutettavanamme.
Luonnollinen paikka, missä viettää aikaa oli tietenkin Tokion aseman itäpuolella oleva Ginza, Tokion kenties kallein kaupunginosa, rikkaan eliitin valtakunta. Otimme metron Hibiyaan ja aloitimme päivän tutkimusretken.
Ensin teimme lyhyen pyörähdyksen Ginzan keskiosissa, mutta pian nälkä alkoi saada meissä yhä suurempaa jalansijaa ja oli aika etsiä ruokapaikka. Sopivaa (japanilaistyylistä ja halpaa) ravintelia on kuitenkin aika hankalaa löytää (mistäänpäin Tokiota), ellei tiedä siitä etukäteen, joten hätäratkaisuna jouduimme turvautumaan kohdalle sattuneen Wendy's:n hampurilaisiin. Toisaalta hampurilaisratkaisu oli ehkä ihan hyväkin juttu, sillä ne tarjosivat tarvittua ravintoa koko päiväksi, seuraavan kerran ehdin syödä vasta myöhään illalla.
Ruokaillessa kello oli edennyt sen verran, että Sony Building oli avaamassa oviaan. Sony Building on kaikkiaan 11-kerroksinen kompleksi Ginzan keskellä, täynnä pääasiassa Sonyn uusimpia ja hienoimpia ja kalleimpia tuotteita. Varsin mukava oli päästä kokeilemaan PSP:a ja mätkimään jotain ihmeen jäniksiä pleikkarikakkosen kamerapelissä. Muuten en rakennuksen annista sitten juuri välittänytkään, sillä kuitenkaan minulla ei moisiin huippuluokan kameroihin, televisioihin ja soittimiin ole varaa vielä vuosiin (tai ainahan sitä nyt miljoona jeniä löytyy taskunpohjalta plasmatelkkaria varten, vai mitä?).
Jatkoimme kohti itää ja jokea. Matkalla oli paljon isoja teitä ja risteyksiä sekä korkeita taloja, mutta sitähän se Tokio tietysti kauttaaltaan on. Ohitimme Kabuki-zan (kabuki on perinteinen japanilainen teatterimuoto, Kabuki-za kuuluisa kabuki-teatteri) käymättä sisällä ja buddhalaisen temppelin käymällä sisällä. Lopulta törmäsimme jokeen ja koska kellokin alkoi olla jo lähellä Lin arvioitua saapumisaikaa, oli aika kääntyä takaisin.
Ylitimme samat isot kadut, tällä kertaa hieman pohjoisempana ja toisten isojen risteysten kautta. Paluumatkan mielenkiintoisin kohde oli Tokyo International Forum, massiivinen konferenssi-, kokous- ja näyttelykeskus. Olisi ollut mielenkiintoista tutustua siihen tarkemminkin, mutta Li oli jo Keisarillisen palatsin puiston portilla meitä odottamassa.
kirjoitettu klo 11:04
Kommentit:
Olet ihana!
En odottanut saavani korttia Tookjoosta! Kiitos!! Minunkin on pitänyt kirjoittaa sinulle... Vaan kiirettä on ollut. Höö..
Hmm.. Olen n. 160 cm pitkä. Eikös kimonot mitata pituudessa, ei leveydessä? --Olen normaalikokoinen ja HYVIN valkoinen. Rakastan sinistä ja punaista väriä, ja yksinkertaista.. Hempeistä väreistä vain vaalea sininen ja vihreä tuntuvat sopivan.. (Valkoista ja räikeyksiä kannattaa välttää... Ja punaviolettiä ja vaaleaa ruskeaa).
Mutta. Jos oikeasti viitsit nähdä sen vaivan, että etsisit minulle kesäkimonon!! Hittolainen!! Ja obin joka sopii... Ne saa maksaa 100-200 euroa ((Japanin opettaja sanoi, että 80 eurolla saa hyvän puuvilla tai pellava (pellavaa kuule!) kimonon )) Sano vain vaivanpalkkio ja paljon postitus maksaa ja anna tilinumerosi, niin rahaa paukahtaa!
Sanoinko jo, että olet ihana?
Ärh. Voisin helpottaa tehtävääsi laittamalla itsestäni värikuvia irc-galleriaan! Just NYT!
http://irc-galleria.net/view.php?nick=Ainu
Näytän ääliöltä.
Mutta hei.. En tiedä onko japanissa joitain obinsolmimisohjeita, mutta sellaisestakin opuksesta (läpyskästä) maksaisin. Kuulin myös, että siellä olisi joitain helppo-obeja yksinäisille naisille!
Selvä, yritän. :)
En tiedä miten täältä Kitamista niitä saa, mutta ainakin sitten heinäkuussa voinen palata asiaan, kun käymme Osaka-Kiotossa..
Ja kiitos :)
Lähetä kommentti
<< Alkuun