Kippai!

Seppo-sanin viimeistä iltaa Kitamissa juhlistettiin Yamamoto-sanin kotona järjestelyllä grillijuhlalla. Ilmeisesti liiketoiminta on Yamamoto-sanin tapauksessa ollut kovin tuottoisaa, sillä ainakaan puitteissa ei ollut moittimista. Talo oli iso ja vessassakin oli semmoinen "automaattivessanpönttö". Pihalla oli useiden puutarhakatosten rykelmä.

Ruokaa ja juomaa oli jälleen tarjolla runsaasti, eikä (onneksi) pelkästään yakinikua. Jauheliha-sipuli-pihvit ja tarpeeksi tulinen makkara nousivat henkilökohtaisella listallani kärkisijoille. Chingis khan -niminen lammaspata oli myös herkullista. En vain vieläkään ole oppinut syömään tarpeeksi hitaasti, joten loppupuolen herkkuja pystyin vain hieman maistamaan. Ruokajuomana oli olutta ja lämmintä sakea.

Sade ja kylmyys hieman latistivat tunnelmaa, vaikka katokset sadesuojan tarjosivatkin. Ja minä en henkilökohtaisesti oikein ymmärrä puheiden tarkoitusta, varsinkaan jos 5 ihmistä toistaa lähes täsmälleen samanlaisen 10 minuutin kiitospuheen, mutta kai se vain on osa liiketapaamisia ja muita moisia tilaisuuksia.

Parin tunnin ruokailun ja seurustelun jälkeen meidät nuoremmat vierailevat tähdet hätistettiin kohteliaasti matkoihimme. Mieltemme pahoittamattomuus varmistettiin antamalla mukaan 1,8 lirtan pullo arvokasta nihonshua, japanilaista vodkaa (yritin katsoa pullosta alkoholiprosentin, mutta en oikein ymmärtänyt sitä.. se lienee kuitenkin joko 16-17% tai 65% :), puolitoista pulloa 12-vuotiasta skottilaista viskiä, muovikassillinen ruokaa, taksilipetti ja lupaus järjestää myöhemmin uusi illallinen.

Asuntolalle palattuamme joimme avatun viskipullon loppuun asuntolan vahtimestarikopin silloisen sisällön kanssa. Minähän en muista nimiä Suomessakaan, joten nämä Japanilaiset nimet ovat vielä pahempia muistaa, varsinkin, jos niitä kuulee useita "kerralla".

Päästyäni viimein huoneeseen asti rupesin kuuntelemaan musiikkia. Kannettavani toimi sunnuntaisissa pileissä musiikinlähteenä, joten siellä oli vielä Julian CD:ltä siirretyt kappaleetkin jäljellä. Jälleen tuli todistettua musiikin valtava voima, kun kunnon heviräimettä kuunnellessani tuli väistämättä Suomi ja ystävät mieleen ja siitä edelleen pienoinen, mutta ensimmäinen, oikea koti-ikävä. Nukkumaan piti mennä, että en olisi liiaksi asioita murehtinut.

(Otsikko muuten tulee siitä, että 'kippis' on japaniksi kampai ja Seppo-san on sitten aikoinaan vääntänyt niiden sanojen yhdistelmän, joka on jäänyt elämään seurueessa.)