Tokio, Yokohama

Saavuimme Yokohamaan myöhemmin kuin olimme suunnitellet, noin puoli kuudelta. Olimme sopineet tapaavamme Lin hostellilla kahdeksan aikoihin, sillä Julian piti kirjautua jälleen hostelliin (kaverilla yöpymisen takia hän ei tietenkään maksanut yötä hostellissa) ja saada tavaransa Lin huoneesta. Tiesimme Yokohamasta kaksi asiaa; Japanin korkeimman näköalatasanteen ja Chinatownin. Otimme asemalta suunnan lähemmälle kohteelle, Landmark Towerille.

Tokioon verrattuna Yokohama on oikein viihtyisä ja rauhallisen oloinen miljoonakaupunki. Yokohaman pilvenpiirtäjäaluekin tuntui suorastaan tilavalta. Tilavuusilluusio saattoi johtua siitä, että kyseinen osa kaupunkia oli vielä osittain rakentamatta, aivan Landmark Towerin vieressä oli suuria hiekkakenttiä, jotka suorastaan odottivat pilvenpiirtäjiä päälleen.

Saavuimme Landmark Towerille ja menimme sisään. Sisäänkäynti oli kuitenkin näköalatasanteen hissiltä katsottuna kenties kaukaisin sisäänkäynti, joten jouduimme arpomaan tiemme ostoskeskuksen läpi oikealle hissille. Oikeastaan ensimmäistä kertaa jouduin turhautumaan, kun opasteita ei ollutkaan esillä tarpeeksi, yleensä Japanissa on melko helppoa löytää tiensä oikeaan paikkaan.

Itse hissi olikin sitten melkoinen kapistus. Japanin nopeimpana hissinä se kuljetti meidät 69. kerrokseen (273 metrin korkeuteen) 40 sekunnissa, huippunopeutenaan 750 metriä minuutissa. Eikä se tuntunut edes liikkuvan minnekään.

Näköalatasanteelta avautunut näkymä oli luonnollisesti Metropolitan Government Buildingsin näkymääkin "legomaisempi". Siellä, missä ei vettä ollut oli taloja ja puistoja, betonia ja asfalttia. Jossain kaukana oli myös Fuji-san, mutta pilvisyys ja pimenevä ilta estivät meitä näkemästä niin pitkälle.

Kellon tarkastelu pakotti meidät toteamaan karun tosiasian: emme ehtisi käydä Chinatownissa. Tai ehtisimme ehkä, jos ottaisimme junan sinne, juoksisimme sen läpi 10 minuutissa toiselle asemalle ja nousisimme Shinjukun junaan. Päätimme kuitenkin olla tekemättä niin ja istahdimme hetken tornissa kahvia juoden. Sitten olikin aika etsiytyä lähimmälle rautatieasemalle ja aloittaa paluu hostellille.

Julia kirjautui sisään, me kävimme suihkussa ja noudimme Sangubashin aseman vierestä jälleen ruokaa ja olutta. Nautimme illallisen National Olympic Memorial Youth Centerissa, minkä alueella hostelli sijaitsee. Jälleen mukavan rauhallinen päätös pitkälle päivälle.