Ja sitten mää heräsin
Koneen laskeuduttua olo oli aika epätodellinen. Olinko minä missään ollutkaan? "Kyllä minulla tässä tämmönen matkalaukku ja muutama kassi on, että kai sitä jossain tuli käytyä", ajattelin.
Lentokenttä vaikutti etäisesti tutulta, mutta jotain oli myös pielessä. Vaikka osasin lukea kylttien tekstit, ei niiden tietosisältö silti ollut lähelläkään Japanin kylttejä. Mitä esimerkiksi tarkoittaa "palvelukerros" tai "matkakeskus"? Miksei kylteissä voi vain lukea "check-in" tai "tickets" tai jotain muuta konkreettista? Japanissa niiden kanjien alla oli aina jotensakin englantia muistuttanut sana tai pari, jotka melko yksiselitteisesti opastivat oikeaan paikkaan.
Ja ihmiset. Mielettömästi gaijineita. Mitä kauemmas matkatavaroiden noutohihnalta pääsin, sitä suurempi oli gaijineiden suhteellinen osuus ihmismassasta. Tampereen keskustan läpi ajaessa kadut olivat lähes autiot.
Luonnollisesti kokonaan ilman vaikeuksiakaan ei palaaminen onnistunut. Lentokentällä sain tuskailla loppuneen kännykkäakun kanssa ja Tampereella häkkivaraston avaimen sijainnin kanssa. Nukkumaankin kuitenkin lopulta pääsin ja nukuinkin sitten sikeästi aamuun asti.
Aamulla nousin kymmeneksi luennoille aloitin koulunkäynnin. Tarkistin kurssi-ilmoittautumiset ja kurssien kotisivut. Söin lounaan koulun ruokalassa ja kävin lukuvuositarran opiskelijakorttiin opiskelijapalveluista ja teekkarikalenterin yo-kunnasta. Nopea palaaminen vanhaan tuttuun rutiiniin vain entisestään korosti reissun unenomaisuutta.
Nyt pitää tässä jonkin aikaa sulatella asioita ja mm. laittaa kämppää asumiskuntoon. Sitten pystyn ehkä enemmän kommentoimaan tunnelmia matkasta ja niitä muita juttuja, mistä aikoinaan kerroin.
Lentokenttä vaikutti etäisesti tutulta, mutta jotain oli myös pielessä. Vaikka osasin lukea kylttien tekstit, ei niiden tietosisältö silti ollut lähelläkään Japanin kylttejä. Mitä esimerkiksi tarkoittaa "palvelukerros" tai "matkakeskus"? Miksei kylteissä voi vain lukea "check-in" tai "tickets" tai jotain muuta konkreettista? Japanissa niiden kanjien alla oli aina jotensakin englantia muistuttanut sana tai pari, jotka melko yksiselitteisesti opastivat oikeaan paikkaan.
Ja ihmiset. Mielettömästi gaijineita. Mitä kauemmas matkatavaroiden noutohihnalta pääsin, sitä suurempi oli gaijineiden suhteellinen osuus ihmismassasta. Tampereen keskustan läpi ajaessa kadut olivat lähes autiot.
Luonnollisesti kokonaan ilman vaikeuksiakaan ei palaaminen onnistunut. Lentokentällä sain tuskailla loppuneen kännykkäakun kanssa ja Tampereella häkkivaraston avaimen sijainnin kanssa. Nukkumaankin kuitenkin lopulta pääsin ja nukuinkin sitten sikeästi aamuun asti.
Aamulla nousin kymmeneksi luennoille aloitin koulunkäynnin. Tarkistin kurssi-ilmoittautumiset ja kurssien kotisivut. Söin lounaan koulun ruokalassa ja kävin lukuvuositarran opiskelijakorttiin opiskelijapalveluista ja teekkarikalenterin yo-kunnasta. Nopea palaaminen vanhaan tuttuun rutiiniin vain entisestään korosti reissun unenomaisuutta.
Nyt pitää tässä jonkin aikaa sulatella asioita ja mm. laittaa kämppää asumiskuntoon. Sitten pystyn ehkä enemmän kommentoimaan tunnelmia matkasta ja niitä muita juttuja, mistä aikoinaan kerroin.
kirjoitettu klo 15:40
Kommentit:
Tervetuloa takaisin :)
huih... mie en ois varmaan pystyny palaamaan arkeen noin vain... luettuani juttusi tuli sellainen olo että suunnilleen kävelit suoraan lentokentältä luennoille. Missä oli se hetki kun sie käännyit kattoo lentokentän ikkunasta kohti konetta joka toi siut sinne? Se hetki kun ihminen miettii vieläkö voi palata?
Hauskoja koulupäiviä.
No oikeastaan niin mie kävelinkin. Semmoista hetkeä ei ole vielä ollut, ei ole oikein ollut aikaa vielä ajatella asioita.
Toki mie tahdon takaisin Japaniin joskus, mutta tuo paluu oli semmoinen, joka oli "pakko" tehdä, joten en sitten kummemmin mitään vaihtoehtojakaan miettinyt.
Nyt on kämppä asumiskelpoisessa kunnossa ja lukujärjestyskin näyttää aika tyhjältä, joten tämän viikonlopun jälkeen varmaankin sitten on aikaa miettiä asioita ja murehtia sitä, että pariin vuoteen ei takaisin pääse.
Tulen käymään Tampereella ensi viikonloppuna, halluukko/pystykkö nähä kahveella?
Minä tarjoon!
Ainu:
Toki! Minulla on silloin pari muutakin kaveria käymässä, mutta eiköhän sitä aikatauluja aina sen verran voi sumplia, että kahville ehtii.
Ilmoitteletko tarkemmin (vaikka sähköpostilla, löytyy tuosta oikeasta reunasta) millä aikataululla sitten sopisi.
Hmm.. Vohvelipaikka kuulostaa hyvältä! Pakko päästä käymään. Olen käynyt useita kertoja Tampereella, mutta ei se minulle mahdottoman tuttu ole. Nyt vierailen poik'ystävän vanhemmilla.
Ei haittaa, jos et ehdi Atte! Näemme varmasti joskus.
Tulen Tampereelle perjantaina aika myöhään, mutta lauantaina tai sunnuntaina sitten on aikaa mennä kaupungilla. Aiomme käydä japanilaisessa ravintolassa.
Mutta toivottavasti nährään!!
Vaikka lätyllä!
Amsterdamin kentällä hetken aikaa oli outo olo, sitten tajusin että johtuu siitä kun ihmiset ovat niin pitkiä =)
Suurin surun fiilis tuli kun tyhjän huoneen ovi sulkeutui viimeisen kerran Kitamissa.
Suomessa ja matkalla Suomeen ei niinkään, Jari Kurri tuli samalla lentokoneella Damista :D Isä ja pikkuveli olivat vastassa Helsinki-Vantaalla.
Valitettavasti angiina iski muutama päivä paluun jälkeen ja kariutti kaikki suuret suunnitelmat, sekä suomalaisten että Japanissa tavattujen kavereiden osalta.
Lähetä kommentti
<< Alkuun