Pelkään, että unohdan reissun asiat liian nopeasti. Pelkään, että masennun vielä myöhemmin, sitten kun oikeasti tajuan, että olen palannut, eikä takaisin ihan heti pääse. Pelkään, että en osaa pitää yhteyksiä kaukana oleviin ihmisiin.
Unohda pelko. Pelko syö liikaa voimavaroja. Et unohda mitään tärkeää kumminkaan ja ne jotka ovat ystäviä, pysyvät ystävinä, vaikka et kuulisi heistä 10 vuoteen. Niin se vain on. Hyvin luultavaa myös on, että palaat vielä Japaniin. Yleensä sitä palaa paikkaan, jonne on palan sydäntään jättänyt.
Niin ja matkan jälkeistä masennusta tulee varmsti kaikilli oltiin sitten pitkällä tai lyhyellä matkalla, kyllä siitäkin selviää. Jos kamala ikävä yllättää kannattaa katsella vaikka valokuvia... :)
No rehellisesti sanoen tuskin tulen tapaamaan enää koskaan suurinta osaa Kitamin väestä.. Itse asiassa kun miettii, tapaankohan enää ketään Suomessa olevia vaihtareita lukuunottamatta?
Nyt masentaa, elämä valahti nopeasti samoihin uomiin täällä Suomessa kun ennen lähtöäkin.
Kommentit:
Anonyymi sanoi...
Unohda pelko. Pelko syö liikaa voimavaroja.
Et unohda mitään tärkeää kumminkaan ja ne jotka ovat ystäviä, pysyvät ystävinä, vaikka et kuulisi heistä 10 vuoteen. Niin se vain on.
Hyvin luultavaa myös on, että palaat vielä Japaniin. Yleensä sitä palaa paikkaan, jonne on palan sydäntään jättänyt.
Kokemuksesta,
Ruu Morbidi
Ephief sanoi...
Nyt minä viimein sallin itsenikin sen tiedostavan. Nyt olen levollinen.
Dolly sanoi...
Niin ja matkan jälkeistä masennusta tulee varmsti kaikilli oltiin sitten pitkällä tai lyhyellä matkalla, kyllä siitäkin selviää. Jos kamala ikävä yllättää kannattaa katsella vaikka valokuvia... :)
Anonyymi sanoi...
Tai tilata lento takaisin =)
No rehellisesti sanoen tuskin tulen tapaamaan enää koskaan suurinta osaa Kitamin väestä.. Itse asiassa kun miettii, tapaankohan enää ketään Suomessa olevia vaihtareita lukuunottamatta?
Nyt masentaa, elämä valahti nopeasti samoihin uomiin täällä Suomessa kun ennen lähtöäkin.
Tarttis tehrä jottai.
Lähetä kommentti
<< Alkuun