Arki

Ei ole tullut kirjoiteltua, kun mitään erikoista ei oikein ole tapahtunut. Päivät ovat rutinoituneet jo oikeastaan sille asteelle, että pitää varoa jumittumasta liikaa oravanpyörään. Lähinnä odottelen vain sitä Osaka-Kioto-reissua.

Maanantaisin minulla on koulua koko päivä, klo 8:50-18:30, välissä tunnin ruokatunti. Aamu alkaa tietoliikenneverkkojen luennolla, jossa istun kiinalaisen Zhun kanssa. Hänellä on japaninkielinen kurssikirja ja minulla professorilta lainaan saatu englanninkielinen kirja. Asia on minulle enimmäkseen jo tuttua ja hänelle uutta, joten pystyn neuvomaan häntä tarvittaessa. Toisaalta taas Zhu ymmärtää paremmin japania (ei välttämättä kanjien ääntämistapaa, mutta merkityksen), joten hän pystyy kääntämään minulle tärkeimpiä kohtia.

Kello 10:30 alkaa Java-sessio, mikä kestääkin sitten aina melkein viiteen saakka. Ensin on vajaan tunnin verran teoriaa luokassa ja sitten siirrytään tietokoneluokkaan harjoittelemaan. Yleensä tehtävät ovat minulle helppoja, joten pitkästyn ja tuskastun. Japanilaisen käytännön mukaan tunneilla on kuitenkin läsnä oltava, riippumatta siitä tekeekö siellä mitään tai onko ylipäätään mitään järkevää tekemistä, joten kurssimerkinnän saadakseni surffailen sitten netissä lähes koko päivän.

Koulupäivän päättää japanin luennot. Luennot eivät ole kielen oppimisen kannalta kovinkaan tehokkaita, mutta kuitenkin mielenkiintoisia, opettajan (70-vuotias) tarinoita ja jutustelua on mukava kuunnella.

Tiistait alkavat matikalla klo 10:30 ja jatkuvat ruokatunnin jälkeen liikunnalla, ensin lentopalloa, sitten jalkapalloa. Viime päivien kuumuus yhdistettynä heikkoon pohjakuntooni ja liikunnan rasitukseen aiheuttavat yleensä sen verran voimattoman olon loppupäiväksi, että lähinnä vain tulee löhöttyä. Tosin ainakin kolmena viime viikkona olen tiistaisin käynyt Geossa palauttamassa erääntyvät lainat (ja samalla tulee aina lainattua uusia levyjä, joten toiminto toistuu) ja kaupassa täydentämässä jääkaappia.

Keskiviikkoisin minulla on vain aamuluennot, tekoälyä. Mielenkiintoisin luento täällä. Tosin nyt jo kahdella luennolla on jauhettu predikaattilogiikkaa, minkä Suomessa opin jo lukiossa, joten nekin luennot ovat olleet hieman tylsiä. Loppupäivä onkin sitten vapaata.

Vapaa-ajalla teen yleensä jotain seuraavista asioista: istun täällä laboratoriossa koneen ääressä, katson elokuvia, katson animea ja opiskelen samalla japania, opiskelen japania, syön tai nukun. Toisinaan tulee katsottua jokunen hetki televisiota asuntolan kerhohuoneella, mutta Japanin televisiotarjonnan ollessa vielä Suomeakin heikompaa, ei sitäkään yleensä kauaa jaksa.

Tiedän, että minä voisin käyttää aikani paremminkin, esimerkiksi liikuntaan tai ympäristöön ja/tai ihmisiin tutustumiseen (kielen käyttäminen on yleensä aina parempi oppimistapa kuin sen pänttääminen kirjasta), mutta ei vain tule koskaan lähdettyä minnekään. Lähtemistä vaikeuttaa se, että en tiedä Kitamissa mitään mielenkiintoisia ajanviettotapoja (muuta kuin keilailun ja elokuvat), mutta en kyllä toisaalta niitä löydäkään, ellen ulos itseäni kampea.

Tilanteeseen on siis mitä ilmeisimmin saatava muutos. Ei auta kuin ottaa se aivan-liian-pieni-pyörä kauniiseen käteen ja lähteä polkemaan suuntaan X. Jos puolessa tunnissa ei mitään mielenkiintoista ilmaannu, pitää vaihtaa suuntaa. Eikun sanoista tekoihin ja sarvista ohjaustankoa.

Ai niin, ja voitinhan mie Mikan pingiksessä!