Festivaalikesä

Useana menneenä kesänä olen Suomessa käynyt Ilosaarirockissa. Minulla on hyviä muistoja sieltä niin useiden vuosien takaa kuin parilta viime vuodeltakin. Ennen tänne tuloa minua harmitti Suomesta lähtemisessä ehkä eniten se, että joutuisin jättämään Ilosaarirockinkin väliin. Tietenkin moinen harmitus oli lähtemisen riemun rinnalla häviävän pientä, mutta ei nyt kuitenkaan olematonta.

Youngwha kertoi lähtevänsä elokuussa hokkaidolaisille rokkifestivaaleille japanilaisten seurassa ja minä halusin heti lähteä mukaan. Onneksi sentään tunsin kyseisistä japanilaisista edes osan, joten uskalsin asiasta heiltä kysyä. Olisin kuudes henkilö kahdella autolla lähtevässä seurueessa, joten mahduin oikein hyvin mukaan.

Robo ja Hiroshi tarjoutuivat vieläpä auttamaan minua lipun hankkimisessa, joten seitsemältä, luentojen jälkeen, suuntasimme sitten Lawsonille ihmemasiinan ääreen lippua ostamaan. Kahden päivän lippu Rising Sun Rock Festivalille maksoi 14 000 jeniä, eli noin 100 euroa. Siihen tulee sitten vielä päälle telttapaikkamaksu, kyyditykset ja ruoat ja juomat perillä, joten mitään kovin halpaa ei festivaalilysti täällä ole. Mutta en ole täällä pahemmin kustannuksista välittänyt muutenkaan, joten miksi aloittaa nytkään. Ehdin murehtia rahaa aivan tarpeeksi sitten syksyllä, kun elän kaikki säästöni kuluttaneena pelkällä opintotuella.

Lawsonin ihmemasiina toimii samalla tavalla kuin 7-Eleveninkin ihmemasiina, eli koneelle näpytellään tarpeelliset tiedot, se ottaa yhteyden minne tarvitseekaan, tarkistaa tiedot ja tulostaa lapun, jonka kanssa ostokset voi sitten maksaa kassalla. Lentolippujen tapauksessa kassalta saa kuitin, jolla liput saa terminaalissa, festivaalipun tapauksessa kassalla tulostettu lippu vaihdetaan portilla rannekkeeseen.

Ihmemasiinat korvaavat täällä oikeastaan Internetiä, sillä täällä ei Internet-yhteyksien taso ja verkkopankkien toimivuus ja luotettavuus ole aivan Suomen tasolla. En oikeastaan edes tiedä, että onko täällä Suomen kaltaisia verkkopankkeja. Conbeja kuitenkin on joka kadunnurkassa.

Lipun ostamisen jälkeen kävimme kaupassa ja menimme Robolle katsomaan edellisvuoden festivaaleilla nauhoitettua DVD:a. Robo alkoi tekemään ruokaa ja minä yritin imeä mahdollisimman paljon tietoa kyseisestä tapahtumasta televisioruudun kautta.

Kävijämäärää ei kerrottu, enkä sitä löytänyt netistäkään, joten minun pitää vain arvailla. Veikkaisin sen kuitenkin olevan jossain 30 000 paremmalla puolella, sillä festivaalialue on ilmakuvien perusteella erittäin laaja. Pelkkä bajamajarivistö näytti olevan pidempi kuin mitä Joensuun Laulurinteen alue on leveä.

Lavoja alueella on 6 ja esitettäviä musiikkityylejä varmasti sitäkin enemmän. Kyse ei siis ole aivan pelkästä rokista tai heavysta, vaan mukana on niin jazzia, reggaeta, drum'n'bassia kuin skatakin. Ensimmäinen päivä on hieman lyhyempi, mutta jälkimmäisenä päivänä soitto jatkuu pitkälle auringonousun jälkeen. Siitä festivaali on nimensäkin saanut, toisena yönä päälavan takaa nousevasta auringosta.

Hiroshi oli pujahtanut kotiinsa tekemään yakisobaa ja Robo sai butashirunsa valmiiksi, joten istuimme ruokailemaan ja nauttimaan Japanin televisiotarjonnasta. Illan ohjelma oli japanilainen versio Cheatersista. Japanilaisessa versiossa ei yritetä metsästää väärin tehnyttä osapuolta, vaan tämä tunnustaa asian puolisolleen itse. Japanilaiset eivät myöskään tappele, vaan keskustelevat asiasta rauhallisesti kahvilassa, joskin kyynel tai pari saattaa tirahtaa. Ihmissuhdeongelmat eivät myöskään rajoitu pelkästään pettämiseen, vaan puoliso voi haluta esimerkiksi sitä, että naisten potkunyrkkeilyn maailmanmestari lopettaa nyrkkeilyn, sillä hän ei kestä katsoa naisensa ottavan turpaan. Ja kaiken motiivina on tietenkin kalliit rahapalkinnot.

No, nyt kun tuon ohjelman kuvaa tuolla tavalla, niin huomaan itsekin, ettei se ole oikeastaan millään lailla Cheatersin kaltainen, mutta saittepahan nyt kuitenkin jonkinlaisen kuvan siitä. Viihdettä mikä viihdettä, ehkä.

Ohjelman jälkeen sain kyydin asuntolalle, heitin ostoksen jääkaappiin ja tulin tänne luokkaan paikkaamaan viikonlopun blogausaukkoa. Kello alkaa hivuttautua jo kohti kolmea, mutta huomenna voi sentään nukkua matematiikan luennoilla.