Kioton kuumuus ja tungos

Perjantai 15.7.

Julia oli varannut meille paikat englanninkieliselle kierrokselle Kioton Keisarilliseen palatsiin. Matkalla palatsipuistoon söimme aamupalaa läheisessä pikaruokapaikassa, jossa ruoka-annos ostetaan automaatista ja saatu lippu vaihdetaan sitten tiskillä vastaavaan annokseen. Hyvää ja halpaa.

Jo matkalla palatsin alueelle alkoi käydä selväksi, että tästäkään päivästä ei mitenkään erityisen viileä tulisi. Lisäksi itse kierroksen aikana ei edes voinut ostaa lisää juomaa, joten jouduin hyödyntämään vähäisiä varjopaikkoja kovin tarkkaan. Nestevajauksen huomasi selkeästi pääkivusta ja huimauksesta. Heti nestetasapainon palauduttua olo parani huomattavasti.

Itse kierros oli taattua japanilaista valmismatkakulttuuria. "Yhteenkään rakennukseen ette pääse sisälle, mutta koska pääporttia restauroidaan, pääsette katsomaan päärakennusta tavallista lähempää. Eikö olekin hienoa? Tämä talo rakennettiin vuonna blaa blaa ja siellä säilytettiin ennen keisarin kalleimpia aarteita. Eikä sekään haittaa, että ette pääse sisälle katsomaan, koska eihän siellä tietenkään enää mitään ole, keisari kun majailee nykyään Tokiossa, hehe." Suurinpiirtein tuon verran jaksoin esittelijän puhetta kuunnella.

Tuntui kuitenkin oudolta olla niinkin suuressa gaijin-laumassa (gaijin = gaikokujin, ulkomaalainen) melkein tunnin ajan. Mahtaa tuntua oudolta palata Suomeen, jossa suurin osa on gaijineita.

Vaikka kuuma olikin, jatkoimme silti suunnitellulla reitillä kohti Heian-pyhättöä. Aivan sen tuntumasta löysimme Kyoto Handicraft Centerin, joka on monikerroksinen tavaratalo täynnä kaikenlaisia matkamuistoja ja muita japanilaisia tuotteita. Yllätyksemme tuotteiden laatu oli kuitenkin jopa erittäin hyvä ja hintakaan ei päätä huimannut, joten reilun tunnin siellä sitten lopulta ostoksia teimme.

Sitten se Heian Shrine, joka ei kyllä jaksanut kiinnostaa juuri yhtään, vastaavaa rakennuskompleksia on saanut ihailla jo niin monessa paikassa. Puutarhakierroksenkin jätimme väliin kuumuuden ja 500 jenin hinnan takia. Tuon lähes vakioksi muodostuneen hinnan olimme jo maksaneet edellisiin kohteisiin ja nähtäviä kohteita oli toinen mokoma vielä jäljellä.

Päivän koettelevin urakka oli kävely Heian-pyhätöstä Kyomizu-deraan paahtavassa auringonpaisteessa. Onneksi matkalla oli siellä täällä kauppoja ja mm. Shoreninin temppeli, jotka tarjosivat edes jonkinlaista varjoa ja taukoa vaellukseen. Juomaa soljui kurkustani alas jälleen kovin paljon muuttuen kehossani hieksi ja tulvien sitten ihohuokosista vapauteen.

Kyomizu-derasta oli varsin komeat näköalat, vaikka pienehkö usva ja vastavalo hieman näkyvyyttä haittasivatkin. Temppeli lienee saanut nimensä temppelin alueella olevasta lähteestä, jonka vettä pidetään pyhänä. En jaksanut kuitenkaan jonotella, vaan tyydyin pullotettuihin ja epäpyhiin tuotteisiin.

Kyomizu-dera oli päivän viimeinen suunniteltu turistikohde ja sen nähtyämme meillä oli vielä parisen tuntia aikaa ennen kuin meidän tuli tavata Julian japanilainen kaverinkaveri Kioton rautatieasemalla. Matkalla asemalle kävimme kahvilla, saimme pikkuleivät kaupanpäälle.

Kioton asema on (ainakin) Japanin isoin rautatieasema. Nähtävää riittää yhdessätoista maanpäällisessä ja parissa maanalaisessa kerroksessa ja pelkästään matka rullaportailla katon näköalatasanteelle kesti yli viisi minuuttia. Näköalatasanteella oli myös pieni ja viihtyisä nurmialue, jolla hetken aikaa ehdimme jopa makoilla. Tarkkana piti vain olla, ettei olisi nukahtanut.

Kahdeksalta tapasimme Yuko-sanin ja hänen johdollaan siirryimme metrolla pari asemanväliä pohjoisemmaksi. Sinä viikonloppuna oli keskustassa Kioton isoin matsuri sen kyllä huomasi, ihmisiä oli aivan järjettömän paljon (10,8MB). Tungoksessa ei kauaa viihtynyt, vaan aloimme etsiä ruokapaikkaa. Okonomiyakia tarjoavan ravintolan löytäminen ei kuitenkaan ollut niin yksioikoista, vaan oppaamme joutui kysymään reittiä useaan otteeseen sekä kavereilta puhelimitse että muilta ihmisiltä kadulla.

Ravintola kuitenkin löytyi ja ruokakin oli oikein herkullista. Okonomiyaki on eräänlaista pannukakkua, jonka sisältönä voi olla vaikkapa nuudeleita tai riisiä höystettynä mustekalalla ja vihanneksilla. Maistuu paremmalta kuin miltä kuulostaa.

Sitten olikin jälleen aika painua suihkun kautta yöpuulle. Hyvästelimme oppaamme ja kävelimme hostellille.