Koivuhalolla takavasemmalta, osa 4

En nyt malta olla kertomatta tässä välissä eilisillasta.

Keilauksen jälkeen meidän piti mennä tyhjentämään kahden lasillisen verran Mikan ostamia kiipuboteruja, mutta kuten arvata saattoi, ei siitä suunnitelmasta oikein mitään meinannut tulla.

Pub Blue Spotin pöydässä istunut seurue kutsui meidät pöytäänsä juomaan shampanjaa. Seurueen äänekkäin henkilö oli keski-ikäinen perheenisä Sapporosta ja oli aikamoisessa nosteessa saapuessamme. Peruskysymysten jälkeen keskustelu kääntyikin sitten aika yllättäville raiteille.

Morio-san alkoi kysellä meiltä tyttöystävistä ja seksistä. Sitten hän kertoi omasta, 21-vuotiaasta tyttärestään ja kyseli meidän haluja tavata hänet. Hän rupesi jopa puhumaan avioliitosta ja siitä kummasta meistä tulisi hänen tyttärensä puoliso. Mika kuulemma olisi mieluisampi ehdokas, sillä hän on lähempänä tyttärensä ikää ja minä olen lihava. Kun emme pystyneet juuri minkäänlaisia vastauksia tai kommentteja hänelle antamaan, alkoi hän puhua jo siitä kuinka voisimme kehitellä tilanteesta "kolmen kaupan".

Lopulta hän kutsui meidät vierailulle Sapporoon tutustumaan kaupunkiin ja Japanin kulttuuriin ja lupasi viedä meidät soopurandoon (soap land), mikä on japaninkielinen termi "täyden palvelun" laitoksille. Hänen vaimonsa kuulemma maksaisi koko jutun ja olisi ihan OK asian kanssa.

Morio-sanin jutustelut olivat voineet olla kiusallisia, tungettelevia ja jopa loukkaavia, elleivät ne todennäköisesti olisi aiheutuneet alkoholin liiallisesta kulutuksesta. Keskustelun alkuvaiheissa yritin vielä pitää vakavaa naamaa ja nyökytellä ymmärtäväisesti, mutta lopussa en enää jaksanut vaan nauroin ihan avoimesti. Aiomme kuitenkin ensi kuussa soittaa hänelle ja kysyä vieläkö esitetty tarjous on voimassa...

Seurueen lähdettyä ja baarin omistajassa sekä baarimikossa selkeästi vaivautuneisuutta aiheuttaneen keskustelun loputtua joimme shamppanjapullon loppuun, minkä jälkeen edelleen helpottuneempi ja vapautuneempi Shimizu-san vei meidät talonsa kolmannessa kerroksessa olevaan Excellent-baariin.

Mikään kovin halpa laitos ei kyseessä ollut, minkä huomasi jo baarin henkilökunnastakin. Pöydässämme istunut hostess oli joko selkeässä humalassa tai näytteli humalaista erittäin vakuuttavasti. Oli tilanne sitten kumpi tahansa ei hän kuitenkaan esimerkiksi läikyttänyt tippaakaan juomaa lasin reunojen ulkopuolelle.

Excellentistä jatkoimme kellarikerroksen baariin, jonka omisti sama mies kuin ensimmäisen kerroksen Wistariankin. 21-vuotaana baarin omistajaksi ryhtynyt, nykyään kolmekymppinen kolmevuotiaan lapsen isä on niska limassa puurtanut töitä, menestynyt ja nyt hän on jo ostamassa kolmatta baariaan.

Ilmeisesti kellaribaarissa käydyn, ruoka-aiheisen keskustelun innoittamana Shimizu-san johdatti meidät syömään sobaa (yksi japanin eri nuudelityypeistä) erääseen keskustan ravintolaan. Oikein herkullinen, ravintolamestarin oman reseptin mukaan valmistettu annos täytti vatsat ja tarjosi siten luonnollisen päätöksen Shimizu-sanin seniltaisiin tarjoamisiin.

Me emme kuitenkaan vielä lähteneet takaisin asuntolalle, sillä olimme lupautuneet tuomaan yatsuhashia (makea, paputahnalla täytetty leivonnainen) Osakasta Bar 324:n baarimikoille. Nousimme siis neljänteen kerrokseen ja istuimme aamuviiteen asti Bar 324:ssä. Paikalla oli jälleen myös Ayu-san.

Ilta oli jälleen oikein onnistunut ja halpakin, sillä visiittimme Bar 324:ssä maksoi ainoastaan 3100 jeniä. Tällä kertaa onnistuin kontrolloimaan juomistanikin niin, etten missään vaiheessa tuntenut olevani edes kovasti humalassa. Tänä aamuna todetut, selkeät muistikuvat koko illan tapahtumista myös tukevät tätä väitettä.