Osaka

Maanantai 18.7.

Emme syöneet aamupalaa enää samassa paikassa Kiotossa, vaan vasta Osakassa, vastaavanlaisessa Yoshinoya-ketjun liikkeessä. Kirjauduimme sisään hostelliin, jätimme tavarat sinne ja lähdimme kaupungille. Mika vietti päivän Osakassa asuvien tuttaviensa seurassa, joten kiertelin Julian ja Zhun kanssa kolmestaan.

Menimme junalla Osakan linnalle ja kiipesimme torniin. Itse torni ei ollut kummoinen, se oli restauroitu moderniksi museoksi ja näyttelytilaksi, mutta näköalat olivat hienot. Ja kyllähän se historiakin aina sen verran kiinnostaa, että jaksaa joitain tekstejä näyttelyesineistä siellä täällä lukea.

Linnasta jatkoimme jalan kohti Shinsaibashia ja Nanbaa, Osakan toista keskustaa. Kävelimme hitaasti ja nautiskellen, välillä kävimme ostamassa kaupasta pientä purtavaa. Pyörähdimme Osakan amerikkalaisessa kaupunginosassa, joka ei eronnut muusta Japanista kuin siinä, että kauppojen nimet olivat amerikkalaisia ja ihmisten joukossa oli hieman normaalia enemmän gaijineita.

Löysimme jälleen ostoskadun, mutta kaikki tarvittavat ostokset oli jo tehty, joten vain katselimme tarjontaa. Kävimme juomassa elämäni vaikeimman kahvin. Starbucksin soijamaitokokemuksesta ihastuneena päätin yrittää samaa temppua kilpailevassa kahvilassa. Tiskin takana seissyt naisihminen ei kuitenkaan meinannut millään ymmärtää mitä sanoin. Sanoin haluavani normaalin maidon sijasta soijamaitoa, sekä englanniksi että japaniksi. Takanani jonossa ollut japanilainen nainen tulkkasi hänelle toiveeni täysin samoin sanoin.

Ensin sain kaksi kahvia, ilmeisesti toisen normaalilla maidolla ja toisen soijamaidolla. Selitin, että tilasin vain yhden kahvin, joten toinen vietiin pois. Jäljellejääneen kahvin päällä oli kermavaahtoa. Sanoin, että kun se maito ei nyt olleskaan käy. Toivat lopulta kolmannen, halutunlaisen kahvin, joka oli tietenkin pahan makuista. Koko hässäkkä sai minut suivaantumaan niin, että piti käydä purkamassa paineita DDR:ään. Edes tämän Japaninreissun alkuvaiheissa ei ollut noin suuria vaikeuksia tulla ymmärretyksi.

Illan pimentyessä odottelimme, että Mikakin löytäisi seuraamme ja siirryimme sitten metrolla pohjoiseen, Osakan toiseen keskustaan, Umedaan. Kävelimme 350 metriä pitkää tunnelia pitkin Umeda Sky Buildingin juurelle ja nousimme hissillä katolle. Zhu ei kuitenkaan tahtonut maksaa 700 jenin sisäänpääsymaksua, joten hän jäi odottelemaan alas. Me muut näpsimmekin sitten hänenkin edestä kuvia kauniista ja lämpimästä (jälleen 30 astetta) Osakan yöstä.

Paluumatkalla hostellille söimme jälleen Yoshinoyassa. Kävimme suihkussa ja sosialisoimme hetken muiden hostellivieraiden kanssa oleskeluhuoneessa.