Tokio, Roppongi

Kävimme suihkussa hostellilla ja noukimme matkaan vain hetkeä aikaisemmin heränneen Mikan (Li ei ollut palannut yliopistoreissultaan) ja otimme metron Roppongiin. Tai ei tokiolainen sitä Roppongiksi sanoisi, kun aseman nimessäkään ei sitä mainittu, mutta meille se oli tarpeeksi lähellä Roppongia.

Ensimmäisestä vastaantulleesta elintarvikeliikkeestä ostimme olutta. Kävelimme ilmeisen päämäärättömästi kohti Tokyo Toweria, kuitenkin tietäen, että simme koskaan edes nousisi, joten jossain vaiheessa kyllästyimme ja käännyimme takaisin.

Matkalla meitä oli vongattu jenkkityyliseen yökerhoon, jossa ei, ilmaisesta sisäänpääsystä huolimatta, tuntunut olevan ketään ja kun emme mitään suuria hip-hopin ystäviä olleet, oli paikan ohittamispäätös helppo tehdä. Etsiydyimme lähimpään puistoon.

Kartalla vihreäksi merkitty alue osoittautui kuitenkin vain kivetyksi ja puilla reunustetuksi liikenteenjakajaksi, mutta kelpasi se meille. Mahtoivat viereisen, ilmeisen kallilta näyttäneen ravintolan asiakkaat olla närkästyneitä, kun heidän 5000 jenin pasta-ateriaansa pilaamaan ilmestyikin kolme gaijinia juoden halvinta mahdollista olutta ja syöden yleensä saken kanssa nautittavia kuivattuja mustekalanjalkoja ja muita pikkueväitä.

Eväiden loputtua aloimme palata takaisin tulosuuntaan, sillä Tokion metrot lopettavat kulkemisen hämmästyttävän aikaisin yöstä. Viimeisen metrovuoron kulkemisajankohdasta meillä ei kuitenkaan ollut tarkkaa tietoa, joten pelasimme hieman varman päälle. Taisimme olla takaisin hostellilla hieman puolenyön jälkeen. Tikkarikuvat ovat paluumatkalla metrossa otettuja.