Tokio, Shibuya

Harajukusta Shibuyaan on aika lyhyt matka. Ensimmäisenä mielenkiintoisena kohteena vastaan tuli maailman suurin Tower Recods -myymälä, jos ne nyt jollekin jotain sanoo, minulle ei. Oli siellä kuitenkin tavaraa seitsemässä kerroksessa ja mukaankin tarttui Rammsteinin Reise, Reisen japaniversio.

Jatkoimme matkaa kohti sitä kuuluisaa risteystä. Tarkoituksenamme oli tarkkailla joka kolmas minuutti syntyvää kaaosta risteyksessä olevasta Starbucks-kahvilasta käsin, mutta sama ajatus oli syntynyt useampaankin päähän, joten jätimme homman suosiolla väliin jonot nähtyämme.

Etsimme jotain muuta kahvilaa ja päädyimme lopulta Mos Burgeriin, Julia kun pitää kovasti heidän kahvipirtelöstä. Minä en sitä maitovammaisena tietenkään voi edes kokeilla, joten otin vain jääkahvin. Kumma miten kylmän kahvin makuunkin tottuu nopeasti, vain kaksi kuukautta siinä kesti.

Kahvilan jälkeen otimme yleiseksi suunnaksi hostellin, sillä tarkoituksenamme oli käydä vielä Roppongissa yöelämää ihmettelemässä. Matkalla törmäsimme alkoholiliikkeeseen, jonka valikoiman pääasiallinen sisältö oli maahantuodut tuotteet. Päätimme samoin tein pitää kotimatkalla pienen tauon Yoyogin puistossa ja sitä varten tarttui mukaan pari pulloa hyvää, ei-japanilaista olutta.

Ennen Yoyogi-puistoa oli matkalla vielä Tokyu Hands, tee-se-itse-miehen-tai-naisen ehdoton ostospaikka. Tarjolla raaka-aineita vanerilevyistä metallitankoihin, kaikenlaisia projektien aihioita ja myös valmiita tuotteita, lähinnä kaikkea mitä nyt vaan voi kuvitella myytävän tavaratalossa, joka myy kaikkea. Paremmalla ajalla se (sekä esimerkiksi Shibuyan sadat levykaupat) olisi ollut varmasti hyvinkin mielenkiintoinen paikka.

Illan hämärtyessä saavuimme Yoyogi-puistoon, istahdimme penkille ja avasimme oluet. Hetken kulttua lähistölle saapui vanha herrasmies, joka nappasi puusta lehden ja alkoi soittaa (24,7 megatavun videotiedosto) sitä. Jonkin aikaa kuunneltuamme oli pakko jo kysyä, että miten hän sen oikein tekee ja ystävällisesti hän suostuikin opettamaan meitä ja lähistöllä kuherrellutta pariskuntaa. Pariskunta ei tainnut saada yhtään onnistunutta ääntä aikaiseksi, minä sain useita hallittuja ääniä ilmoille ja Julia meni ja tempoi jo joitain säveliäkin esille. Nyt osaan siis myös "soittaa" (kirsikka)puun lehteä.