Kesäleiri

Perjantaiaamuna otimme bussin rautatieasemalle ja nousimme Sapporon junaan. Alkumatkasta juna kulki vuoristossa metsän keskellä, joten kovin paljoa ei ikkunasta näkynyt. Loppumatkasta kuljimme pitkässä laaksossa, jonka puut kasvoivat vinoon jatkuvan tuulen takia.

Sapporossa vaihdoimme junaa ja Chitosen lentokentällä tapasimme muut päivää aikaisemmin matkustavat ja nousimme lentokoneeseen. Lento Akitaan oli lyhyt, edes lehteä ei ehtinyt kokonaan lukea (ei artikkelia Suomen koulutusjärjestelmän ylivertaisuudesta).

Akitan lentokentän terminaalista ulos astuessa huomasi taas selkeästi olevansa Honshulla. Vastaan puski jälleen kuuma ja kostea ilma, joskaan ei tietenkään yhtä painostava kuin etelämmässä. Bussi kulki suoraan lentokentältä leirikeskukseen, joten en nähnyt Akitasta juuri muuta kuin vuoristomaisemaa. Se olikin kyllä sitten kaunista. Tiet olivat pieniä ja mutkittelevia ja ympäröivät vuorenrinteet kovin viidakkomaisten puiden peitossa. Sademetsämaisuutta lisäsi vielä se, että kaikkialla oli pientä usvaa.

Perillä jakauduimme huoneisiin, tytöt omaansa ja pojat toiseen, ja kävimme peseytymässä. Illalle ei ollut mitään ohjelmaa, joten vietimme muutaman hetken lähinnä jutellen ennen kuin painuimme pehkuihin.

Seuraavana aamuna oli herätys kello 7. Aamiainen kello 7:30 ja sen jälkeen tunti odottelua. Koko tilanne vaikutti jotenkin oudolta armeijan ja seurakunnan kesäleirin risteymältä. Olipahan sentään aikaa tutustua ihmisiin paremmin. Kävimme kiertämässä yhden monista leirikeskukselta lähtevistä vaellusreiteistä. Matka ei sinällään ollut kovin pitkä, mutta kuumuus ja korkeuserot hidastivat kummasti kulkua. Ennen puoltapäivää otimme vastaan joukon uusia leiriläisiä ja keskipäivällä söimme lounaan. Sitten olikin taas jokunen hetki odottelua ennen viimeisten leiriläisten saapumista ja tapahtuman virallista alkua.

Kaikkiaan reilu 60 vaihto-opiskelijaa ja japanilaista pakkautuivat yhteen huoneeseen kuuntelemaan avaispuheita ja yleisiä leirin järjestelyjä. Minusta alkoi yhä varmemmin tuntua siltä, että olin väärässä porukassa. Kaikki muut tuntuivat käsittävän kaiken kerrotun täysin, kun minä ymmärsin vain sanan sieltä ja toisen täältä. Orientaatiota seuranneen oudon pelin aikana minun oli viimein myönnettävä tosiasia: en osaa japania. Olin täysin pihalla kaikesta ennen kuin asia selitettiin minulle vähintään kolme kertaa eri sanoin. Koko pelin ideankin tajusin vasta itse pelin jälkeen; sen oli tarkoitus simuloida kulttuurishokkia. Hyvin se ainakin minun kohdallani toimi, joskin täysin tarkoitetunvastaisella tavalla.

Sitten syötiin illallista ja pelattiin leikkimielisiä pelejä leirikeskuksen liikuntasalissa ennen kuin jakauduttiin ryhmiin, joissa tulisimme viettämään suurimman osan jäljelläolevasta ohjatun toiminnan ajasta. Tutustuimme ryhmässä toisiimme hieman paremmin, kävimme välillä kylvyssä/suihkussa ja jatkoimme jälleen keskustelua. Iltavahvuuslaskennan jälkeen julistettiin käytävilläliikkumiskielto klo 22, joten hetken huoneessa lorvittuamme menimme jälleen nukkumaan.

Aamulla kello 7:10 kokoonnuimme leirikeskuksen eteen ja jumppsimme ala-asteikäisille tarkoitetun aamujumpan. Sitten aamupala ja ryhmäkuvan ottaminen. Aamupäivä vietettiin sekalaisissa ryhmissä oman mielenkiinnon mukaan. Itse kävin ensin kaivamassa oikeita, kuulemma 15 miljoonaa vuotta vanhoja fossiileja läheisestä vuorenrinteestä. Kyllä sieltä kaksi simpukkaa löytyikin ja sain ne jopa ehjinä tänne Kitamiin asti. Toivottavasti ne kestävät vielä kuljetuksen Suomeenkin. Ehdin käydä suihkussakin ennen 4 ruudun sarjakuvastripin piirtämistä ja ruokailua.

Lounaan jälkeen keskustelimme ensin hieman omissa ryhmissä, sitten sekoittuen keskustelunaiheittain, minkä jälkeen jälleen omissa ryhmissä jatkaen. Meidän ryhmä kuitenkin päätti keskustelun sijaan viettää aikaa hieman vapaammin, joten pelasimme erilaisia pelejä. Ryhmän mongolialainen opetti paikallisen pelin ja minä läpsyn. Tuntui olevan ensi kertaa pelanneille tarpeeksi vaikea peli ilman alkoholin aiheuttamaa lisäkerrointakin. Kuulemma oli myös kovin mukavaa.

Sitten ruokailimme jälleen. Illan pimentyessä siirryimme pihalle nuoriopaikalle. Tuli sytytettiin ja sitä ihasteltiin. Pimeäntulon jälkeen kävimme muka-jännittävällä kierroksella pimeässä metsässä ja takaisin nuotiolle löydettyämme tanssimme iloisen voitontanssin. Monta kertaa. Suihkujen jälkeen olinkin sitten loppuilta vapaata.

Ensimmäisen tunnin illasta käytin palautelomakkeen täyttämiseen. Täytettäviä (ympyröi oikea vaihtoehto) kohtia oli neljä, mutta koska lomake oli täynnä tuntemattomia kanji-merkkejä, kului minulla aikaa reilusti muita enemmän. Jossain vaiheessa iltaa kuulimme, että tänä yönä ei iltavahvuuslaskennan jälkeen olisikaan käytävilläliikkumiskieltoa ja tahtoessaan saisi valvoa vaikka koko yön.

En minä sitä siinä vaiheessa vielä mitenkään suunnitellut, mutta niin siinä sitten kuitenkin kävi. Ensin ryhmämme jäsenet kirjoittivat kukin toisilleen jäähyväisviestejä ja sen jälkeen liityimme yleiseen yhteystietojen vaihtoon. Kaikkien huoneiden ovet olivat auki ja ihmiset istuskelivat niissä pienissä tai suuremmissa ryhmissä välillä ryhmää tai huonetta vaihtaen. Itse vietin alkuosan yöstä yhdessä ja samassa huoneessa jutellen aina huoneeseen eksyneiden kanssa. Kun huoneen oikeat asukkat viimein tahtoivat nukkumaan joskus neljän maissa, tuli minunkin viimein poistua sieltä.

Kävin hetken aikaa tylsistymässä yhdessä huoneessa, jossa ei keskustelua juuri ollut ja olin jo menossa nukkumaan, kun satuin eksymään samaan aikaan (eli päivää suurinta osaa aikaisemmin) leirille tulleiden tyttöjen huoneeseen, jossa vietinkin sitten loppuyön. Ensin keskustelin tulevaisuudesta, avioliitosta sekä länsimaiden ja Aasian maiden kulttuurieroista parin kiinalaisen ja yhden japanilaisen kanssa ja kun he painuivat yöpuulle, opetin vielä hereillä olleille Neekerin, jota pelasimmekin sitten loppuajan.

Aamupalan lähestyessä sallimme tytöille heräämis- ja vaatteidenvaihtorauhan ja kömmin omaan huoneeseen. Aamupalan jälkeen piti huoneet siivota ja viedä petivaatteet pyykkiin. Yhdeksältä alkoi paneelikeskustelu, jonka aikana kirjoitin tuon edellä olleen tajunnanvirran. Sitten suurimmalla osalla olikin jäljellä enää päätöstilaisuus, lounas ja paluu koteihin. Minä, Mika, Choi ja pari ohjaajaa jäimme vielä yhdeksi yöksi leirikeskukseen.

Mukava tapahtuma se kaikkiaan oli, joskin hieman lyhyt. Ei ihmisiin nyt oikein kunnolla ehdi vajaassa kolmessa päivässä tutustua, varsinkaan jos niitä on se päälle 60. Hyvä alku se monille kuitenkin on ja jos minäkin olisin jäämässä Japaniin vielä hieman pidemmäksi aikaa, voisi hyviäkin ystävyyssuhteita vielä niistä kehittyä. Nyt kaikki on sähköpostin varassa ja kohdallani se on osoittautunut aika heikoksi yhteydenpitotavaksi. Parilta henkilöltä viestejä kuitenkin oli jo tuossa yhden päivän aikana tullut. Tilaisuuden tullen menisin kyllä ehdottomasti uudestaan vastaavanlaiselle leirille.