Kenjin läksiäiset
Kenji lähtee tiistaina takaisin Japaniin, joten järjestimme Mikan ja Elinan kanssa läksiäiset Kenjille. Paikaksi sovittiin minun kämppä, mikä tietenkin rajasi kutsuttujen määrää, sillä eihän tänne kämppään mahdu kovin montaa ihmistä. Teoriassa.
Porukkaa oli parhaimmillaan enemmän kuin aikoinaan tupareissa, ja tupareissa oli kesäkelin ansiosta parvekekin käytössä. Eipä se silti tuntunut ihmisiä liiemmin haittaavan, mukavaa vaikutti olevan ja juttua piisasi. Vaikka mekkala oli varmasti melkoinen, ei naapureita silti oven takana käynyt. Porukka oli pääasiassa tuttua, mutta joukossa oli tietenkin muutama random-ulkkarikin. Jostain oli matkaan tarttunut myös kitamilainen, joka aikoinaan yritti kovasti opettaa meille huilun soittoa.
Heräsipä tämäkin loukko vaihteeksi, joskin vain hetkellisesti, eloon. Mitään ei tainnut edes hajota.
Porukkaa oli parhaimmillaan enemmän kuin aikoinaan tupareissa, ja tupareissa oli kesäkelin ansiosta parvekekin käytössä. Eipä se silti tuntunut ihmisiä liiemmin haittaavan, mukavaa vaikutti olevan ja juttua piisasi. Vaikka mekkala oli varmasti melkoinen, ei naapureita silti oven takana käynyt. Porukka oli pääasiassa tuttua, mutta joukossa oli tietenkin muutama random-ulkkarikin. Jostain oli matkaan tarttunut myös kitamilainen, joka aikoinaan yritti kovasti opettaa meille huilun soittoa.
Heräsipä tämäkin loukko vaihteeksi, joskin vain hetkellisesti, eloon. Mitään ei tainnut edes hajota.