lauantaina, helmikuuta 26, 2005

Tonnin paperilaput

Lentoliput ja ISIC-kortti (International Student Identity Card) saapuivat Kilroylta eilen.

maanantaina, helmikuuta 21, 2005

Hostellimajoitus

Nopeastihan se käy, kun asiaan paneutuu. Nyt minulla on myös yöpaikka varattuna Tokiosta 30.3.-1.4. väliselle ajalle. Varasin sängyn Jimbocho Sakura Hotelista, missä majoitun samassa huoneessa 6 muun ihmisen kanssa. Minua ei yksityisyyden puute niin haittaa, kunhan vain on lakanat, joiden välissä nukkua ja paikka, mihin saan ylimääräiset matkatavarani.

Hintaa tuli varausmaksuineen noin 30 euroa yöltä. Hostelli sijaitsee mielestäni aivan kävelymatkan (korkeintaan muutaman kilometrin päässä) mm. Tokion keskusrautatieasemalta, joten pääsen helposti kiertelemään kaupunkia. Metroasemakin on aivan hostellin vieressä, jos nyt tuntuu, ettei jalat kanna.

Helsinki-Tokio-Helsinki

Päädyin ottamaan vaihtoehto A:n. Menopaluu Helsinki-Tokio-Helsinki, kokonaishinta 1003,27 euroa. Lähden Helsingistä keskiviikkona 29.3. klo 17:20 ja olen perillä 30.3. klo 8:55 (paikallista aikaa). Paluu tapahtuu 7.9.

B-vaihtoehdossa olisin jatkanut vielä samana päivänä Sapporoon, mutta minulla olisi siinäkin tapauksessa ollut pari päivää aikaa neppailla, sillä Kitamiinhan minun odotetaan saapuvan 1.4. alkaen. Ajattelin, että Tokiossa voisi olla enemmän nähtävää kuin Sapporossa.

Lisäksi tiedän, että Tokiosta pääsee Sapporoon alle 250 eurolla suuntaansa, myös lentäen. Ja vaikka minä en niitä lippuja onnistuisikaan saamaan, niin aina pääsen suurinpiirtein tuolla samalla hinnalla sitten ominkin voimin. Hinta nyt ei kuitenkaan ole tässä niinkään tarkaiseva tekijä, sillä maksaahan minun majoitus ja ruokakin Tokiossa jotain, puhumattakaan muista aiheutuvista kuluista, kuten matkoista lentokentältä majoitukseen ja takaisin jne.

Tärkein syy on varmaankin puhdas seikkailunhalu. Tahdon kai todistaa itselleni, että pystyn selviämään oikeassa suurkaupungissa lähes alkeellisella kielitaidolla. Ja miksipä en selviäisi, mielestäni minulla kuitenkin on yksinkertaiseen kommunikaatioon riittävä kielitaito (minkä lisäksi Tokion kokoisessa paikassa osataan myös englantia hieman eri tavalla kuin vaikkapa Kitamissa) ja tarpeeksi kokemusta mm. InterRail-matkustamisesta.

Nyt minulla on sitten menomatkalla pari päivää aikaa palloilla rauhassa Tokiossa ja etsiä miellyttävää tapaa jatkaa kohti Kitamia. Paluumatkallakin voin vaikka käydä kiertelemässä muualla Japanissa ennen kotiinpaluuta, sillä Tokioon pääsee kuitenkin muualtakin Japanista vähän helpommin kuin Sapporoon.

Sitten vain sopivaa hostellimajoitusta etsimään.

perjantaina, helmikuuta 18, 2005

Tää formaatti ei nyt oikein toimi

Eilen soittivat Kilroylta. Olivat selvittäneet ongelman; kyse oli yhdestä matkan pätkästä, jonka tarjous ei enää ollut voimassa silloin, kun minun olisi pitänyt matkustaa. Olivat nyt sitten selvittäneet vaihtoehtoisen matkustustavan.

Vaihtoehto A: Suora Finnairin lento Helsinki-Tokio. Tokiosta pitäisi sitten päästä omin avuin Kitamiin ja aikanaan takaisin Tokioon.

Vaihtoehto B: Lento Helsingistä Tokion kautta Sapporoon. Sapporosta pitäisi sitten kulkea junalla Kitamiin, mikä ei enää olisi varmaan kovin hankalaa.

Vaihtoehto B olisi noin 600 euroa kalliimpi kuin A. Sen verran olen ottanut selvää, että 600 euroa halvemmallakin Tokiosta Sapporoon pääsisi, esimerkiksi junalla tai Japanin sisäisellä halpalentoyhtiöllä. Kokonaan toinen juttu sitten on esimerkiksi se, että miten tarjouslippuja myönnetään ulkomaalaisille (oleskeluluvalla maassa oleville "ei-vierailijoille") tai mikä lippujen saatavuus sitten perillä on.

Halvimmat tarjousjunaliput maksaisivat noin 6000 jeniä ja halvin lento 10 000 jeniä. Junamatka kestäisi reilun 30 tuntia, sillä pitäisi käyttää paikallisjunia. Lentäminen toki olisi nopeampaa, mutta halpalentoja tarjoavan Air Do:n kotisivuilla on kaikki tieto japaniksi, joten en niitä lukemalla juuri hullua hurskaammaksi tullut. Eri lippuvaihtoehtojakin tuntui olevan kiljoona, enkä tiedä millä ehdoilla mitäkin lippua myydään.

Houkuttaisi kyllä lähteä seikkailemaan omin voimin Tokiosta eteenpäin, mutta samalla takaraivossa jyskyttää vahvana tunne, että eihän siellä voi pärjätä, varsinkaan kun ei edes yksiä nettisivuja ymmärrä. Toisaalta, kuinka vaikeaa se voi olla.

Tänään minulle tuli lasku ja matkasuunnitelma vaihtoehto B:stä. Sen voi kyllä vielä ihan hyvin muuttaa myös vaihtoehto A:ksi. Pitäisi nyt viikonlopun aikana päättää kumman otan tai löytää vielä jokin muu vaihtoehto jostain.

maanantaina, helmikuuta 14, 2005

Taistelu ilmatilasta

Kävin tänään Kilroyn toimistolla kyselemässä lentolippuja Japaniin. Ehkä olen liian myöhään liikkeella, kun tuntui olevan kovinkin kiven alla kaikki paikat. Tietysti perille pääsisi helpostikin ja milloin vain, jos haluaisi maksaa, mutta opiskelijahintaiset liput ovatkin jo toinen juttu.

Vaihtoehtoina pyöriteltiin mm. matkoja Tokioon tai Osakaan, josta olisi voinut jatkaa omin avuin eteenpäin. Olisin varmasti näin tehnytkin, mikäli olisin kelvollinen saamaan Japan Rail Passin, joka on erittäinkin halpa, kaikissa Japanin junissa kelpaava lippu. Minulle on kuitenkin tulossa oleskelulupa statuksella "student", joten en sitä voi hyödyntää.

Hokkaidolle asti olisi siis mielellään lentäen päästävä, sillä muuten voi matkakustannukset yllättävästi pompsahtaa. Viimeisimpänä toteutuskelpoisena ideana on nyt ilmoilla menopaluureitti Helsinki - Amsterdam - Hong Kong - Sapporo. Tämän olisin jo varmaan varannutkin, mikäli Kilroyn järjestelmät vain olisivat yhteistyöhön suostuneet. Tuohon matkaan voi yhdistää muutaman päivän oleskelun Hong Kongissa, mikä ei kuulosta lainkaan hassummalta sekään.

Kaikista optimaalisin ratkaisu olisi kai päästä jotenkin Sapporoon, josta sitten jatkaa junalla Kitamiin. Paluumatkan voisi tehdä vaikka junalla Tokioon tai Osakaan, josta sitten lentäen kotiin. Saa nyt nähdä mitä sieltä lopulta tarjoavat, kunhan systeeminsä kuntoon saavat. (Varausjärjestelmän toimimattomuuden syynä voi kuulemma olla esim. se, että viime viikonloppuna on järjestelmään tehty jotain päivityksiä. Kolme eläköönhuutoa tietotekniikalle!)

perjantaina, helmikuuta 11, 2005

Jeni

Eurojen tullessa oli vielä helppoa, 1 euro = ~6 markkaa. Kuuden kertotaulu. Simppeliä.

1 euro = ~135 jeniä. 135:n kertotaulu onkin jo astetta vaikeampi opetella. Toisaalta, 100 jeniä = ~0,75 euroa. Oiskohan se noin päin helpompi..

Kuinkahan nopeasti sitä oikeasti oppii uuden rahayksikön. Eurojenkin tapauksessa siihen meni kuukausia.

maanantaina, helmikuuta 07, 2005

Paperisodankäynnin jatkokurssin harjoitustyö

Paperisodankäynnin jatkokurssin harjoitustyö on joka vuosi tarkkaan varjeltu salaisuus. Usein on jopa niin, että harjoitustyön tehtävänantoa ei erikseen opiskelijoille kerrota, vaan se pitää löytää itse kurssimateriaalista. Tänä vuonna harjoitustyön aiheena oli inhimillisen virheen havaitseminen ja tilanteen korjaaminen.

Kurssimateriaaliin oli laitettu lomakesarja, jonka ensimmäinen osa oli täysin oikea, toinen osa oli väärä ja kolmas osa puuttui kokonaan. Opiskelijan tehtävänä oli havaita tämä tilanne, keskustella KV-toimiston kanssa mahdollisista ratkaisuvaihtoehdoista ja lopulta täyttää Japanista faksatut, oikeat lomakkeet tarpeellisilta osin.

Harjoitustyö oli mielestäni varsin onnistunut, sillä näin opiskelija tiedostaa paperisodankäynnin mahdollisia vaaratilanteita ja voi jatkossa yrittää varautua vastaaviin tilanteisiin jo sotataktiikkaa pohdittaessa. Harjoitustöitä ei vielä tätä kirjoitettaessa ole arvosteltu.

keskiviikkona, helmikuuta 02, 2005

Paperisodankäynnin jatkokurssi, 2 ov

Minua ei hyväksytty Japanissa stipendinsaajaksi, joten minun pitäisi nyt lähettää sinne nippu hakemuksia ja todistuksia, joilla osoitan, että minulla (tai vanhemmillani) on tarpeeksi rahaa maksaa matkan kustannukset.

Minun pitää lähettä sinne seuraavat tiedot:
  1. A bank certificate of the applicant or his parents which ensures the capability of defrying all the expenses during the period of staying in Japan.
    Tarkoittaakohan tämä nyt sitten tiliotetta..
  2. A certificate if the applicant get any other scholarship.
    Onneksi saan sentään TTY:n stipendin. KV-toimisto tekee valmiin kirjeen, jossa kerrotaan, että saan opintotukea ja koulun stipendin.
  3. Academic transcript.
    Opintorekisteriote, taas. No, olen sentään saanut jo muutaman lisänopan siihen.
  4. A letter of recommendation.
    Hassua, että tässä vaiheessa tahtovat suosituskirjettä, sillä käsittääkseni minut on jo virallisesti hyväksytty sinne vaihto-opiskelijaksi.
  5. A certificate of enrollment.
    Tätä(kään) eivät kysyneet edes alkuperäisessä hakemuksessa.
  6. Application form for the resident permit in Japan.
    Tästä tulikin tieto jo aikaisemmin. Tätä sitten pompotellaan pitkin kevättä edes takaisin.
  7. Three 4 cm x 3 cm passport-type photos, with the name on the back, taken within 6 months.
    Joutuu taas menemään passikuvaan.
Kaikkinensa hieman hämärää, lähetellä nyt samoja lappuja moneen kertaan. Ilmeisesti kuitenkin siellä päässä on prosessia hoitava henkilö vaihtunut, mikä vähänkään japanilaisia tuntien tarkoittaa melkein sitä, että koko prosessi alkaa alusta. No, samapa tuo tietysti, kunhan vain joskus pääsen perillekin.

Sain muuten viimein tietää senkin, että minun odotetaan saapuvan perille 1.-10.4. välisenä aikana. Onpahan nyt edes jonkinlainen haarukka, mihin tähdätä lentojen ja muiden järjestelyjen kanssa.