torstaina, syyskuuta 29, 2005

Tampere, kauttakulkupaikka

Lauantaina Yana tuli Tampereelle. Hän oli matkalla Lontooseen opiskelemaan ja käytti Ryanairin halpoja lentoja liikkumiseen. Hän saapui lauantaina bussilla suoraan Pietarista ja lähti sunnuntaina myöhään illalla.

Mitään erityistä ohjelmaa en ollut miettinyt, eikä sitä lopulta sitten tarvittukaan. Yana oli hieman väsynyt ja stressaantunut jälleen muuttuvasta elämäntilanteesta ja uudesta elinympäristöstä, joten oli ihan hyvä hänellekin vain rentoutua sen kummemmin mitään tekemättä.

Lauantaina kävin noukkimassa hänet linja-autoasemalta, opastin kämpille ja tarjosin ruokaa. Loppuilta sitten vain istuttiin ja juteltiin. Sunnuntaina nukuimme pitkään, heräsimme hitaasti ja teimme ruokaa. Söimme ja kävimme välillä kävelemässä ja ostamassa suklaata ja jäätelöä Yanalle. Istuimme, lorvailimme ja juttelimme lisää. Illalla saatoin hänet kaverin kyydillä lentokentälle.

Sain juuri äsken tekstiviestin, jossa Yana kertoi jo asettuneensa ja aloittaneensa koulunkäynninkin. Ilmeisesti jännitys oli siis turhaa.

Tiistaina puolestaan Tampereelle tuli Yuko, japanilainen Julian kaverin kaveri, joka oli oppaanamme Kiotossa. Hän oli reissannut melkein kuukauden Euroopassa ja vähän Afrikassakin, tavannut myös puolassa vaihdossa olevan Hiden sekä Julian, ja lähti tänään takaisin Japaniin. Hänen piti tulla jo maanantaina Helsinkiin ja siitä edelleen tiistaina Tampereelle, mutta hän myöhästyikin lentokoneesta ja saapui sitten tiistaina suoraan Tampereelle.

Lainasin Yukoa varten kummitädiltäni auton ja kävin tiistaina noukkimassa hänet rautatieasemalta. Sinä iltana ei sitten oikein kummempaa enää ehtinytkään, joten söimme, juttelimme ja menimme nukkumaan.

Keskiviikkona kävimme aamupäivällä kävelyllä Vehoniemenharjulla ja ajelulla Sahalahden suunnalla. Kauniit maisemat taisivat tehdä vaikutuksen häneen, kuten suoraan metsästä poimitut ja syödyt (jo hieman ylikypsät) puolukat ja mustikatkin. Sitten kävin vielä pyöräyttämässä Pyynikin näkötornin kautta ennen kuin palasimme kämpilleni tekemään ruokaa.

Perinteinen suomalainen kotiruokakin maistui. Pihviä ja perunaa sienikastikkeella ja siihen vielä salaattia ja ruisleipää kyytipojaksi. Maistui kyllä minullekin, ja hyvä, että onnistui niinkin hyvin, minä kun en varsinaisesti mikään kokki ole.

Yuko on arkkitehtiopiskelija, joten seuraavaksi oli vuorossa tietenkin Tampereen arkkitehtoonisten kummallisuuksien esittely. Koska minä puolestani en ole arkkitehtiopiskelija ja en siitä juuri mitään tiedä, näytin vain mielestäni näyttämisen arvoisia paikkoja.

Vapriikki ja sen Pirkanmaan historiasta kertova näyttely oli hyvin mielenkiintoinen, samoin Metso. Valitettavasti Muumilaakso meni kiinni jo viideltä, joten emme sinne ehtineet. Aleksanterinkirkkoa ihastelimme ulkoa, samoin Marusekia. Kävimme vielä rautatieasemalla ostamassa junalipun jo valmiiksi tälle päivälle ja matkalla tietenkin ihastelimme Tampereen vanhoja rakennuksia.

Sitten menimmekin kaupan (Yuko osti tuliaisiksi suklaata ja Muumi-pillimehua ja -keksejä) kautta takaisin kämpille. Maistatin hieman mustamakkaraa ennen tutustuttamista suomalaiseen saunakulttuuriin. Vain vasta puuttui. Saunan jälkeen katsoimme rentoutuneina ja hieman väsyneinä Animatrixin ennen nukkumaanmenoa.

Tänään aamulla vein hänet asemalle. Hänellä oli kolmisen tuntia aikaa Helsingissä ennen lentoa Osakaan.

torstaina, syyskuuta 22, 2005

Kurssisuoritukset

Kurssisuorituksemme ja niiden tulokset olivat saapuneet KV-toimistoon. Näemmä olin opiskellut enemmän kuin luulin. Olin päässyt läpi kuusi kahdeksasta valitsemastani kurssista, vaikka en edes käynyt kaikkien (läpi pääsemieni) kurssien tenteissä. Suorittamatta jäivät tilastomatemattikan ja kiinan kielen kurssit, kummakaan tenttiin en mennyt.

Olin siis päässyt läpi myös Japanin kieli II:n, jonka pakollista esseetä en tehnyt sekä Java-kurssin, josta suoritin vain harjoitustentin. Arvosanatkin olivat yhtä kurssia lukuunottamatta parasta A-luokkaa (80-100, ilmeisesti prosenttia pisteistä). Tekoälyssä jäin 75:een (prosenttiin?) ja siten B-arvosanaan, vaikka tenttiin sai tuoda kirjan ja muistiinpanot. En ehtinyt tehdä viimeistä kolmesta tehtävästä kunnolla, oikeastaan lähes ollenkaan. Läpipääsyn raja kaikilla kursseilla oli kuitenkin hieman yllättävästi 60.

Taitavat professorit siellä olla aika lepsuja gaijin-paroille, ei kai tuota oikein muuten voi selittää. Nyt kuitenkin voin marssia osastosihteerin juttusille ja pyytää häntä lisäämään tutkitooni suorituksen liikunnasta.

lauantaina, syyskuuta 17, 2005

Köyhyys

Tässä menee nyt vähän aikaa totutellessa siihen, että rahaa ei enää olekaan. Kaupungilla käydessään ei voikaan mennä ravintolaan syömään, jos mukavalta näyttävä ravintola tulee vastaan ja pitkällisen budjetoinnin ja loppukuun ruokalistan ankeuttamisen jälkeen baarissakin pitää ne juodut oluet laskea.

Reissussa kului mielettömästi rahaa, mutta niinhän sen moisessa tapauksessa tietysti kuluu mennäkin. Nyt kituutellaan sitten taas opintotuella, kun kaikki säästötkin meni. Eipä kyllä edes harmita.

keskiviikkona, syyskuuta 14, 2005

Kaipuu

Nyt kun olen jo päässyt taas vanhaan elämääni kiinni ja turhautunut ensimmäisen kerran kouluhommiin, voisinkin muistella hieman menneitä. Kaipaan erityisesti seuraavia japanilaisia asioita:
  • Ruoka
    Koska syöminen on harrastukseni, tulee ruokaa ajateltua päivittäin. Japanilainen ruoka oli yhdellä sanalla kuvattuna taivaallista. Hyvä sashimi ja sushi sulivat suuhun ja tonkatsu oli sekä täyttävää että maukasta. Jo pelkkä paljas riisi oli herkullista verrattuna näihin täkäläisiin maustettuihin ja hajustettuihin valkoisiin papanoihin.
  • Vihreä tee
    Parempaa perusjuomaa ei olekaan. Kylmänä sammutti janon ja kuumana rentoutti. Ehkäisee vielä syöpääkin.
  • Elintarvikeliikkeet
    Auki aina, saa sekä ruokaa että juomaa (myös alkoholipitoista). Halvempiakin kuin R-Kioskit.
  • Kohteliaisuus
    Vaikka tämä välillä vietiinkin liiallisuuksiin, olisi meillä länsimaalaisilla silti paljon opittavaa.
  • Myöhäisillan televisio-ohjelmat
    Pähkähulluja ne kaikki on.
  • Muoti
    Mikä ihme on ajanut ihmisen keksimään tuulipuvun.
  • Vuoret
    Vuoristo näytti aina kauniilta, erityisesti silloin kun sitä ei sumun takaa meinannut nähdä.
  • Anime ja manga
    Animea tuli televisiosta ja sitä sai vuokrata halvalla videovuokraamoista. Mangaa oli kaikkialla ja aikuista lukijaakaan ei katsottu säälivin katsein.

sunnuntaina, syyskuuta 11, 2005

Pelko

Pelkään, että unohdan reissun asiat liian nopeasti. Pelkään, että masennun vielä myöhemmin, sitten kun oikeasti tajuan, että olen palannut, eikä takaisin ihan heti pääse. Pelkään, että en osaa pitää yhteyksiä kaukana oleviin ihmisiin.

torstaina, syyskuuta 08, 2005

Ja sitten mää heräsin

Koneen laskeuduttua olo oli aika epätodellinen. Olinko minä missään ollutkaan? "Kyllä minulla tässä tämmönen matkalaukku ja muutama kassi on, että kai sitä jossain tuli käytyä", ajattelin.

Lentokenttä vaikutti etäisesti tutulta, mutta jotain oli myös pielessä. Vaikka osasin lukea kylttien tekstit, ei niiden tietosisältö silti ollut lähelläkään Japanin kylttejä. Mitä esimerkiksi tarkoittaa "palvelukerros" tai "matkakeskus"? Miksei kylteissä voi vain lukea "check-in" tai "tickets" tai jotain muuta konkreettista? Japanissa niiden kanjien alla oli aina jotensakin englantia muistuttanut sana tai pari, jotka melko yksiselitteisesti opastivat oikeaan paikkaan.

Ja ihmiset. Mielettömästi gaijineita. Mitä kauemmas matkatavaroiden noutohihnalta pääsin, sitä suurempi oli gaijineiden suhteellinen osuus ihmismassasta. Tampereen keskustan läpi ajaessa kadut olivat lähes autiot.

Luonnollisesti kokonaan ilman vaikeuksiakaan ei palaaminen onnistunut. Lentokentällä sain tuskailla loppuneen kännykkäakun kanssa ja Tampereella häkkivaraston avaimen sijainnin kanssa. Nukkumaankin kuitenkin lopulta pääsin ja nukuinkin sitten sikeästi aamuun asti.

Aamulla nousin kymmeneksi luennoille aloitin koulunkäynnin. Tarkistin kurssi-ilmoittautumiset ja kurssien kotisivut. Söin lounaan koulun ruokalassa ja kävin lukuvuositarran opiskelijakorttiin opiskelijapalveluista ja teekkarikalenterin yo-kunnasta. Nopea palaaminen vanhaan tuttuun rutiiniin vain entisestään korosti reissun unenomaisuutta.

Nyt pitää tässä jonkin aikaa sulatella asioita ja mm. laittaa kämppää asumiskuntoon. Sitten pystyn ehkä enemmän kommentoimaan tunnelmia matkasta ja niitä muita juttuja, mistä aikoinaan kerroin.

tiistaina, syyskuuta 06, 2005

Viimeinen ilta Japanissa

Vietän sitä istumalla hostellin aulassa irkaten ja olutta juoden. En oikein keksi muutakaan. En tiedä saanko unta tänä yönä, mutta tarkoituksella viime yönä nukuin hieman vähemmän, joten josko se väsymys sitten lopulta voittaisi.

Tänään kävin tosiaankin sitten vielä peliluolassa, mätin sydämeni kyllyydestä pahoja tyyppejä ammuntapelissä, voitin kilpailijani autopelissä ja löin rumpuja Britney Spearsin Toxicin tahtiin. Palasin hostellille ja tapasin muutaman brittiläisen ja yhden jenkin, joiden kanssa kävin syömässä illallista. Ei mitään erikoista, ei mitään japanilaista perinneruokaa.

En halunnut syödä sashimia tai sushia, koska se viimeisin paikka Kitamissa oli niin loistava, että en tahdo sotkea muistikuviani siitä mausta millään liukuhihnasushilla. Muita paikallisia perusruokia tai ravintolaruokia olenkin sitten syönyt viimeiset päivät, joten ei ollut tarvetta niitäkään käydä enää kokeilemassa.

Käydessäni ostamassa kaupasta olutta, tarjosi tämä maa vielä viimeiset hämmästykset. Keskusteluni kaupan myyjän kanssa:

"368 jeniä, kiitos. Mistä olet kotoisin?"
"Suomesta."
"Tiedätkö Stratovariuksen?"
"Toki. Pidätkö siitä?"
"Pidän. Timo Tolkkihan oli sairas pari vuotta sitten."
"Niin taisi olla."
"Kaverini on tavannut hänet."
"Todellako?"
"Kyllä. Tolkki on todella pitkä, kaverini on 185 senttiä ja Tolkki oli häntä pidempi."
"Jaa-a, pitkä hän taitaa tosiaan olla."
"Odota hetki."

Myyjä poistui hetkeksi takahuoneeseen ja palattuaan näytti minulle levyä.

"Tiedätkö tämän bändin?"
"En."
"Se on tunnettu Japanissa ja maailmallakin."
"Todellako?"
"Ole hyvä, minulla on näitä kaksi."
"K-k-kiitos."

Sitten myyjän piti palvella muita asiakkaita ja minä poistuin kaupasta. Levy oli Loudness-nimisen yhtyeen samanniminen levy.

Sheep Box

Istun talla hetkella jossain Kandan ja Jimbochon valimaastossa, jonkinlaisessa rentoutumistilassa. Taalla on tammoinen kolmikerroksinen 24 tuntia vuorokaudessa auki oleva yritys, joka tarjoaa erilaisia virkistaytymis- ja rentoutumispalveluja. Taalla voi lukea mangaa, surfata netissa tai vaikka katsella leffoja tai pelata tietokonepeleja. Kaytetysta ajasta laskutetaan.

Itse valitsin kolmen tunnin paketin internetilla. Tassa kopissa (jokaiselle on siis oma koppi, hieman yksityisyytta) on varsin tehokas tietokone, siihen asennettuna muutamien nettiroolipelien softat ja muita hyodyllisia ohjelmia. Tassa voi vaikka katsella DVD-leffoja tai polttaa omia CD-levyja. Talla hetkella mina vain surfailen, irkkaan ja kuuntelen nettiradiota. Juomat (kahvi, tee, kola ja muut virvoitusjuomat) sisaltyvat 1100 jenin kokonaishintaan.

Eilen kavin katsomassa Aegis-nimisen japanilaisen elokuvan. En puheesta vielakaan kovin paljoa ymmartanyt, mutta juonessa pysyin kylla ihan hyvin mukana. Sitten kavin syomassa ja leikin hieman ostamallani iPodilla ennen nukkumaanmenoa.

Tanaan kavin jo sulkemassa kannykkani ja syomassa ennen taman paikan loytamista. Taman kolmetuntisen jalkeen voisin varmaan kayda peliluolassa, mutta sitten ei taas suunnitelmia olekaan.

Taifuuni nayttaisi kiertavan Tokion hieman lannempaa, joten lento saattaa hyvinkin lahtea ajoissa. Hostellin henkilokuntakin arveli, etta lennot eivat sen takia keskeydy, saattavat hieman myohastella tosin. Sade taukosi jo tanaan, ehka sen takia, etta taifuuni alkaa olla jo tuolla Honshun toisella puolella, siis vuorten takana, eika siten vaikuta tanne enaa yhta voimakkaasti. Voi tosin olla ihan vain tyynta myrskyn edellakin.

maanantaina, syyskuuta 05, 2005

Apple Store Ginza

Taalla sataa. Tuolla etelammassa on joku taifuuni taas valtoimenaan ja se aiheuttaa pienoisia sateita tannekin. Ihmettelinkin eilen, kun junassa ilmoitettiin, etta joidenkin linjojen liikenne oli kokonaan pysahtynyt sateen takia. Ehdin eilen hadin tuskin sateen alta takaisin hostellille.

Kavin Akihabarassa, loysin haluamanilaisen sanakirjan ja vielapa kovin edulliseen hintaan, maksoin moisesta vain hitusen yli sata euroa. Parisen tuntia siihen vain meni. Lopulta kyllastyin kiertelemaan ja palasin aikaisemmin loytamalleni apajalle. Mita nyt hatapaissani hieman testailin, niin oikein toimivalta pelilta vaikuttaa. Paasee toivottavasti pitamaan kielitaitoa ylla sitten Suomessakin.

Kavin sitten viemassa laitteen hostellille, otin sateenvarjon lainaan ja kavelin tanne Ginzan Apple Storeen. Ajattelin yrittaa loytaa viela elokuvateatterin taalta jostain ja pidatella siella sadetta parisen tuntia. Varmaankin tapojeni vastaisesti otan sitten metron takaisin hostellille.

Tormasin tuossa matkalla myos yhteen kahvilaan, joka ainakin mainosti ilmaista WLAN-yhteytta, joten saatan huomenna ottaa kannettavan mukaan ja menna sinne istuskelemaan muutamaksi tunniksi. Kannykka pitaa huomenna sulkea, mutta muuten sitten ei oikein suunnitelmia taas olekaan.

sunnuntaina, syyskuuta 04, 2005

Lorvailua Tokiossa

Kun on kaikki "tärkeimmät" turistipaikat jo nähnyt, osan kahteenkin kertaan, voi olla vaikeaa löytää Tokion kokoisesta pikkukylästä mitään tekemistä. Toisin sanoen, en tiedä mitään hienoja kauppoja tai kahviloita tai muitakaan ajanviettopaikkoja, joten pyörin sitten täälläkin vain päämäärättömästi ympäriinsä.

Eilen menin nukkumaan kahdeksan maissa ja tänään heräsin yhdeksältä. Join hostellin kahvilassa kaikessa rauhassa aamukahvit ja luin sanomalehden ennen kuin lähdin kohti Harajukua.

Kiersin aluksi Harajukun kauppakatuja, söin aamupalaksi kenties viimeisen kerran Teriyaki-hampurilaista McDonald'sissa ja ihastelin nuorisomuotia. Harajukun sillalla oli tänään yllättävänkin vähän erikoisesti pukeutuneita. Mukavaahan niitä paikalla olleita oli kuitenkin katsoa. Sitten lähdin kävelemään. Kävelin kiertotietä kohti Shibuyaa ja kuuntelin matkalla kadulla soittaneita bändejä. En tiedä oliko läheisellä Tokyo School of Musicilla tai jonkinlaisilla hip-hop-festivaaleilla jotain tekemistä asian kanssa, mutta paljon niitä bändejä kuitenkin oli.

Shibuyassa kävin ihastelemassa Apple Storessa iPodeja ja Big Camerassa muita kannettavia Mp3-soittimia. Sitten kävelin takaisin Harajukuun, istuskelin vajaat pari tuntia sillalla ja kävelin takaisin Shibuyaan. Kävin peliluolassa pelaamassa erän DDR:a (ne joskus hankitut vähäisetkin taidot ovat ruosteessa) ja ostin levykaupasta levyn. Otin junan takaisin ja matkalla asemalta hostellille kävin vielä toisessakin peliluolassa tamppaamassa.

Ja kuten jo tuolla edellisen viestin kommenteissa mainitsin, en ole kantanut tällä paluumatkalla kameraa ollenkaan mukanani. Vaikka olenkin muutamia kuvaamisen arvoisia kohtauksia todistanutkin, on kuitenkin ollut mukavampaa olla murehtimatta kameraa ja mahdollisia kuvakulmia koko aikaa. Pidän nyt lomaa kuvaamisestakin. Ja ehkä näytän edes vähän vähemmän turistilta.

Huomenna Akihabaraan.

lauantaina, syyskuuta 03, 2005

Sapporo

Viimeinen ilta Kitamissa meni mukavasti ensin syöden järjettömän hyvää sashimia ja sushia ja sitten 500 jenin baarin nomihoodaista nauttien. Loppuillasta istuin vielä Adamin kämpilläkin jutellen. Taisin ehtiä nukkua ehkä nelisen tuntia.

Torstaiaamuna siirryin Ryoichin kyydillä rautatieasemalle ja JR:n kyydillä edelleen Sapporoon. Kirjauduin hostelliin ja lähdin pyörimään kaupungille. Koska minulla ei ollut mitään suunnitelmia, pyörin vain päämäärättömästi ympäriinsä. Katselin kauppoja mitään ostamatta, pelasin pari peliä peliluolassa ja söinkin välillä. Illalla kävin konbista pari kaljaa ja menin istuksimaan Odori-puistoon. Katselin, kuinka breakdancea tanssittiin Freestylerin tahtiin. Lopulta palasin hostellille, katsoin hieman televisiota ja menin nukkumaan.

Nukuin huonosti, ensin pyörin puolitoista tuntia unta saamatta ja kun lopulta sain unen päästä kiinni, kadon otteen joka 30 minuutti. Lauantaiaamuna katsoin amerikkalaisen Toddin kanssa leffan hostellin aulassa ja lähdin sitten jälleen pyörimään kaupungille.

Tällä kertaa kiertelin tarkoituksella elektroniikkaliikkeitä katsellen ja vertaillen Mp3-soittimien ja sähköisten sanakirjojen hintoja. Kävin elokuvissakin, katsoin Maailmojen sodan.

Illan tullen huomasin olevani jälleen Odori-puistossa. Kysyin paikallisilta suunnan Sapporon parhaimmalle yökerholle ja lähdin kulkemaan opastettuun suuntaan. Matkalla kuuntelin katusoittajia ja katselin harjoittelevia tanssijoita, mutta lopulta pääsin perillekin, tosin ihan vain vähän eksyen.

Klubi oli oikein tyylikäs, sisustus oli jotain Egyptin historian ja Kreikan mytologian välimaastosta. Musiikki oli hieman vaisua, mutta tanssittuakin tuli. Klubissa tapasin venäläisen Sergein, joka jossain vaiheessa opasti minut läheiseen pubiin, joka oli varmasti Sapporon länsimaalaisten kantapaikka. Pienenä bonuksena paikalla oli vielä joukkueellinen rugbyn pelaajia. Tungos oli liikaa, joten palasimme klubille.

Jossain vaiheessa Sergei lähti ja minäkin palasin epäonnistuneen iskuyrityksen jälkeen länsimaalaisten pubiin. Törmäsin siellä Toddiin, jonka kanssa sitten loppuillan vietinkin. Kävimme jossain kolmannessa baarissa juttelemassa tytöille ja palasimme vielä aamun pikkutunneilla lansimaalaispubiin. Nyt väkeä oli jo huomattavasti vähemmän ja tanssimaankin mahtui. Parin japanittaren kanssa siinä sitten tanssimmekin ja lopulta päädyimme paikan sulkeutuessa yhdessä kulkemaan kohti Odori-puistoa. Aamukahdeksaan lopulta istuimme puistossa, minä japanitar sylissäni.

Hostellista piti kymmeneen mennessä kirjautua ulos, joten sinne palattuani kävin suihkussa, otin 40 minuutin torkut ja lähdin kulkemaan kohti Chitosen lentokenttää. Matkalla kävin syömässä erinomaisessa ramen-ravintolassa.

Lentokone laskeutui Hanedan lentokentälle kolmelta, lennon nukuin käytännössä kokonaan. Raahauduin tänne hostellille ja nyt kirjoittelen tätä. Tokion osaltakaan minulla ei ole mitään suunnitelmia, paitsi että huomenna taidan mennä Harajukun sillalle postailemaan. Olin aikeissa hankkia elektronisen sanakirjan Akihabarasta, mutta eilinen baarikeikka taisi kouraista matkakassasta hieman liian suuren osan, joten pitänee jättää sitten sekin hankkimatta.