Kuukauden kulttuuriteko

Kävin Tukholmassa vieraillessani Östasiatiska museetissa ('Itä-Aasialainen museo'), jossa oli mangan historiasta kertova näyttely. En ole lukenut käytännössä lainkaan mangaa, mutta näyttely oli silti varsin mielenkiintoinen, joskin vaikutti kovin pieneltä ja pintapuoliselta. Enpä kuitenkaan tiennyt, että mangakin on jo lähes 200 vuotta vanha "keksintö".

Ruostissa tuntuu olevan jonkinasteinen manga-buumi tällä hetkellä, lähes joka kioskista saa ruotsinkielistä mangaa. Harmi, että sielläkin se tuntuu olevan lähinnä Dragon Ballia, mutta Ruotsissa sentään on jotain muutakin mangaa kuin sitä. Enkä yrityksistäni huolimatta löytänyt mistään japaninkielistä mangaa. Englanninkielistä olisi ollut jonkin verran, mutta jos kerta kyse ei ole alkuperäiskielestä, olisi ollut aivan sama ostaa sitten sitä ruotsinkielistä (joka luonnollisesti olisi ollut halvempaa).

Suomessa tiedän yhden liikkeen, josta saa japaninkielistä mangaa (yllättäen sekin on Helsingissä), mutta en oikein halua maksaa reilusti yli 20 euroa pienestä, alle 100-sivuisesta läystäkkeestä. Aion piakkoin hankkia luottokortin (en muuten osaa täyttää luottokorttihakemuslomakettakaan..), joten mahdolliseen akuuttiin manganälkään löytynee sen jälkeen edes jonkinlainen apu.

Erävoitto

Sain tänään viimein vietyä lomakkeet täytettyinä, kopioituina ja liitteineen takaisin KV-toimistolle. Luonnollisesti tämä tapahtui viimeisenä mahdollisena päivänä, 27 minuuttia ennen dedistä. Pitäisi vain oppia saamaan asioita tehtyä joskus ajoissakin. Tai olihan minä ajoissa, mutta ehkäpä kiireeltä olisi voinut kuitenkin välttyä.

Kieli

Katselin tässä taas vaihteeksi japanilaisen elokuvan, Kamikaze Taxin, kun se sattui sopivasti televisiosta tulemaan. Joitain sanoja sieltä täältä ymmärsin kyllä, mutta n. 90% meni täysin ohi. Hieman alkoi pelottamaan, sillä Kitamissa ei englantia osata, siellä pitää käyttää pelkästään japania. Japanin luennoilla tulee hetkittäin tunne, että helppoahan tämä onkin, mutta siellä käytetty kieli on kaukana japanilaisten japanissa puhumasta.

Tietysti kieltä oppii käyttämällä, mutta ainakin alku voi olla kovinkin hankalaa. Kitamista vastikään palannut kertoi, että hän oli oppinut kielen välttävästi noin neljän kuukauden aikana, jonka jälkeen mm. päivittäiset asiat hoituivat sujuvasti. Hänellä oli sinne mennessään vain japanin alkeiskurssi suoritettuna, joten sinällään minulla ainakin luulisi olevan paremmat lähtökohdat..

Ja ne hakemuspaperitkin pitäisi vielä täyttää, passikuvia kävin sentään jo otattamassa.

Paperisota alkaa

Kävin hakemassa KV-toimistolta tarvittavat lomakkeet, joita oli tässä vaiheessa neljä. Lisää kuulemma saan täytettäväksi myöhemmin. Lisäksi minun pitää vielä ottaa kopiot alunperin liitteenä laittamistani CV:stä ja opintosuunnitelmasta.

Seuraavaksi pitäisi siis ottaa selvää, että mitä kullakin lomakkeen kohdalla tarkoitetaan (vaikka kieli niissä onkin joko suomi tai englanti). Katoavaista on selkeiden lomakkeiden teon taito.

Tilausvahvistus

Tänään sain tiedon, että vaihto-opiskeluhakemukseni Kitamiin, Japaniin on hyväksytty. Olo on melko kepeä, mutta en kuitenkaan hypi seinille. Tavallaan olen koko ajan tiennyt vaihtoon pääseväni, joten varsinaista ilonpurkausta ei koskaan tapahtunut. Ehkä myöhemmin. Kyllähän tieto luonnollisesti hieman huojensi oloa.

Minut on siis vasta hyväksytty TTY:n päässä, minut pitäisi vielä hyväksyttää Kitamissakin, mutta se on kuulemma enää vain muodollisuus. KV-toimistolla pitäisi käydä täyttämässä vielä lisää papereita.