Tokiossa

Pääsin onnellisesti ja turvallisesti perille Tokion majapaikkaani. Kaikki on OK. Tässä hieman tarkempaa raporttia tähän asti tapahtuneesta:

Ei sitten käytykään saunassa, kun siellä oli joku putkivaurio ja sauna oli käyttökiellossa. Noh, kävin sentään perjantaina saunassa, se muisto eläköön mielessäni. Ja salmiakkia ostin lentokentältä ja Finlandiaa on litra matkalaukussa, tuottakoon myös ne minulle suomalaisuutta tällä reissulla.

Tiistai-aamuna mentiin kaverin kanssa heti suurlähetystöön. Olin lähes paniikissa, että saanko viisumia vai en, mutta sieltähän se napsahti reilussa puolessa tunnissa. Sitten vain kaupungille kiertelemään, käytiin yksillä (viimeinen Suomessa juomani olut oli Koff, yh) ja syömässä (viimeinen Suomessa syömäni ateria oli kiinalaista, nam) ja sitten olikin aika jo siirtyä lentokentälle.

Lähtöselvitys sujui nopeasti, vaikka uusi ja hieno itsepalveluautomaatti ei lippuani hyväksynytkään. Aika lentokentän odotussaleissa meni yllättävänkin nopeasti. Helsinki-Vantaan ulkomaan terminaali oli isompi kuin kuvittelin.

Lentokoneessa tarjoilu toimi, ainakin viskiä ja sakea tuli nautittua. Ruokakin oli parempaa kuin olin kuvitellut lentokoneruoan olevan. Meitä hemmoteltiin oikein kahdella elokuvalla ja useilla lyhyemmillä ohjelmilla. Näin mm. kuinka Koizumi (Japanin pääministeri) tanssi valssia Richard Geren kanssa ja kuinka Mikki Hiiri trippaili jossain kovasti Liisan Ihmemaalta näyttäneessä paikassa. Unta en tietenkään saanut, mutta eipä tuo ainakaan vielä juuri väsytäkään.

Lentokoneen yltäessä Japanin päälle, näkyi ensimmäisenä pilvien yläpuolella Fuji-vuori, joka oikeasti näytti kovin majesteetilliselta. Ilmankos sitä täällä niin kovasti kunnioitetaan (ehkä osasyy voi olla myös siinä, että se kuitenkin on aktiivinen tulivuori, joka voi periaatteessa purkautua milloin vain..). Lentokoneesta huomasi myös sen, kuinka vuoristoinen maa tämä on. Jokainen laaksontapainenkin puolestaan on sitten käytössä, pääasiassa tilaa vievät asumukset, pellot ja tiet.

Matka Naritasta tänne Sakura Hotelliin sujui ongelmitta. Narita Express, joka maksoi saman verran kuin yö tällä hostellissa, vei minut vajaassa tunnissa Tokion keskusrautatieasemalle, josta kävelin, melkein suoraan, parin-kolmen kilometrin matkan tänne hostellille. Junasta näki mukavasti, kuinka maisema muuttui hitaasti, mutta varmasti koko ajan kaupunkimaisemmaksi. Talojen etäisyydet toisiinsa pienenivät ja koot kasvoivat koko matkan.

Täällä kävin ensitöikseni suihkussa ja nyt kirjoittelen tätä. Kello on täällä 6 tuntia Suomea edellä, joten iltapäivän aurinko lämmittää jo mukavasti. Aion lähteä tästä vähän tuonne kylille kiertelemään. Muutama kuva on tullut jo otettua, mutta eiköhän minulla kohta ole muistikortti täynnä. Yritän sitten saada ne mahdollisimman pian nettiin.

Viimeinen vuorokausi

Eilen oli jonkinlaiset läksiäiset. Kuulemma, muisti vähän pätkii.

Tänään menen Helsinkiin kaverin luo viettämään viimeistä iltaa Suomessa. Käydään ainakin saunassa. Huomenna aamusta pitää käydä Japanin suurlähetystöstä viisumi, sitten ehkä syömässä jossain ja viimein iltapäivällä mennä lentokentälle. Lento Tokioon lähtee Helsinki-Vantaan lentokentältä klo 17:20.

Lento kestää 9,5 tuntia, perillä Tokiossa olen aamuyhdeksältä (paikallista aikaa). Minulla on siis hyvin aikaa etsiytyä hostellille ja eiköhän sitä jää vielä muutenkin kaupunkiin tutustumiseen.

Yritän päästä jo Tokiossa netin päähän kirjoittelemaan, mutta viimeistään sitten Kitamista kerron kuulumisia. Näkemiin, Suomi!

Hetkellinen paniikki

Nyt se viimein iski. Panikoimisen aihetta löytyi ainakin seuraavista asioista:

• Japanin suurlähetystö on maanantain kiinni. Mitä jos en ehdikään saada viisumia tiistain aikana.
• En ole käynyt parturissa. Minähän näytän melkein peikolta jo.
• Minulla ei ole pahvilaatikoita. Pitäisi siirtää tavaroita häkkivarastoon.
• En ole vielä aloittanut pakkaamista. Miten muka saan kaiken mahtumaan tuohon pienenpieneen matkalaukkuun?
• Pyykkiä pitää pestä. Eihän ne nyt millään ehdi kuivua kolmessa päivässä..
• Minulla ei ole kesätakkia. Huomenna on normaali lauantai ja kaupat ovat auki. Ovathan?
• Minulla on nälkä. Täällä kämpässä ei ole mitään ruokaa.

Kaikkinensa eniten huolia on aiheuttanut siis pääsiäinen, jota en ole suunnitelmissani huomioinut mitenkään. Moiset, koko maan pysäyttävät hihhulipyhät on kyllä ehkä turhimpia.

Tärinä ja vapina alkaa kuitenkin jo helpottamaan, joten taidan käydä viskaamassa pyykkiä koneeseen. Kyllä se tästä.

Lakko peruuntui

Viime päivinä minulta on useasti kysytty kysymys "Jännittääkö?" Olen aina vastannut "Ei. Korkeintaan mahdollinen lakko jännittää hieman." Kun tuo lentohenkilökuntaa uhannut lakko nyt sitten peruuntui, ei mielialassani ainakaan heti tapahtunut suurta muutosta. Minua ei siis vieläkään itse reissu jännitä.

Muutoksen merkkejä on kuitenkin ollut havaittavissa. En vain ole antanut itselleni mahdollisuutta riemuita Japaniin lähtemisestä tietäen, että tuo lakko olisi voinut muuttaa matkasuunnitelmia rankastikin. Ehkä minä nyt viimein uskon, että olen todellakin (kuuden päivän päästä) lähdössä ja voin alkaa jännittämään itse reissua. Ehkä jopa alan pakkaamaan vähitellen.

Valuutanvaihto

Kävin ostamassa Forexista jenejä. Ostin 80 000 jeniä, mikä maksoi 585,75 euroa. Kurssi oli siis 1:136,57.

Vaihdoin noin paljon, koska en tiedä kuinka nopeasti saan japanilaisen pankkitilin ja sinne siirrettyä suomesta rahaa. Luottokorttihan minulla on myös, mutta en tahtoisi laittaa kaikkia menoja luotollekaan, kun siinä on 1000 euron katto.

Kotimaan matkapuhelinliittymä

Soitin Elisan asiakaspalveluun ja kerroin lähteväni vaihtoon maahan, jossa puhelimeni ei toimi. Lupasivat pitää liittymäni kuukausimaksuttomana vaihdon ajan, joten minulle ei siitä tule minkäänlaisia kulujakaan sitten. Juuri näin homman tuleekin pelata. Nyt minun ei sitten tarvitse alkaa vaihtamaan kuukausimaksuttomaan liittymään ja säätämään koko asiaa.

Finnairin lakko

Tästä (mahdollisesta) lakostakin on pitänyt jo jonkin aikaa kirjoitella, mutta ei oikein ole vielä kovasti kerrottavaa.

Finnairin, Blue1:n ja Air Finlandin lentoemännät ja stuertit käyvät parhaillaan neuvotteluja valtakunnansovittelijan kanssa. Mikäli sopuun ei päästä, alkaa lakko lauantaina 26.3. klo 4 aamulla.

Finnairin sivuilla sanotaan:

Mahdollisen lakon alkaminen tai peruuntuminen pyritään varmistamaan 23.3. klo 18 mennessä. Mahdollisen lakon vaikutuksista lentoliikenteeseen tiedotetaan heti, kun tarkemmat yksityiskohdat ovat selvillä.

Vielä en siis tiedä vaikuttaako lakko alkaessaan minun matkustamiseen millään tavalla. Jonkin verran lentojahan Finnairkin voi lentää, vaikka lentoemäntiä ei töissä olisikaan ja ainakin sitä kuvittelisi, että moiset kaukomaihin suuntautuvat lennot pyritään ensisijaisesti hoitamaan.

Mitään vaihtoehtoisia reittejä on paha mennä etsimään, kun asiasta ei vielä mitään varmuutta ole. Tietysti voisin kysäistä Kilroylta, että onko heillä jotain suunnitelmia mahdollisen lakon varalle. Finnair kyllä korvaa peruuntuneiden lentojen lippujen hinnat mikäli niitä ei tahdo vaihtaa tai pysty vaihtamaan toiseen lentoon. Minun kuitenkin olisi hyvä olla siellä Tokiossa viimeistään 1.4. aamulla, kun olen jo ostanut sen jatkolipunkin Asashikawaan. Finnair ei tietenkään korvaa mitään majoituskuluja tai muiden lentoyhtiöiden matkustuskuluja.

Valmisteluja

Vähitellen alkaisi kai lähtövalmistelut olla pakkausta vaille valmiina. Osoitteenmuutosilmoitus on tehty, uusi, pienempi kameralaukku ja vara-akut ostettu sekä allergialääkeresepti tilattu. Sanakirja pitäisi vielä hankkia, mutta eihän noista Suomen kirjakaupoista saa kuin jotain avuttomia läpysköitä, eikä oikein viitsi summamutikassa alkaa tilailemaankaan mitään. Pitää ostaa sitten perillä joku hyvä. Parturissakin voisi vielä ennen reissua käydä.

Melkoisesti on tässä viime päivinä ollut tekemistäkin, kun on yrittänyt nähdä kavereita ja tuttuja vielä ennen lähtöä. Jäljellä olevat pari vajaata viikkoakin on jo kovin täyteen buukattu. Varsinaisesti mikään kiire ei ole kuitenkaan ollut, mikä on tietysti vain hyvä asia. Ja kaikkia ei ehdi hyvästellä kuitenkaan. Pitäisiköhän se muuten jonkinlaiset läksiäisetkin pitää vielä..

Certificate of Eligibility

Certificate of Eligibility saapui tänään KV-toimistoon. Se on tuommoinen A5:n kokoinen, virallisen ja hienon näköinen pahvilappu. Se kädessä minun pitää sitten marssia Japanin Suomen suurlähetystöön hakemaan viisumia. Saavat moisen valmiiksi jopa odotellessa, joten ehtinen käydä noutamassa sen sitten vaikka matkalla lentokentälle.

Nikka

Maistoin tänään japanilaista viskiä baarissa. Hinta oli 13 euroa / 4 cl, joten otin maistiaisiksi vain kaksi senttiä. Maku oli hyvä, mutta lyhyt. Osaavat ne hyvin matkia länsimaista viskiä kyllä.

Tokio-Kitami

Olivat lähettäneet Kitamista sähköpostia Kitamista tänne tulleelle vaihto-oppilaalle, että tahtoisivat tietää milloin saavun Kitamiin. (Ai miksi hänelle? Ei pienintäkään hajua.) Hän oli sitten kertonut siitä KV-toimistolle, mistä välittivät tiedon minulle. Vastasin Kitamiin, että en vielä tiedä milloin olen perillä.

Täällä vaihdossa oleva Yu lupasi samalla auttaa ja opastaa meitä Kitamissa. Kysyin miten hän aikoo matkustaa Tokio-Kitami -välin (hän on lähdössä nyt lauantaina takaisin) ja hän kertoi matkustavansa sitä väliä useastikin, sillä hänen vanhempansa asuvat Tokiossa. Hän lupasi auttaa minua lentolippujen ostossa ja sovimme tapaamisen.

Seitsemältä tapasimme ja Yun avustuksella ostin liput Air Do:n lennolle Tokiosta Asashikawaan huhtikuun 1. päivä. Nyt minulla sitten on matkasuunnitelmat selvillä jo 240 kilometrin päähän Kitamista. Hintaa lennolle tuli 17 850 jeniä, eli noin 130 euroa, mikä on puolet Kilroyn tarjoaman lennon hinnasta, ja silläkin olisi päässyt vain Sapporoon asti.

Kitamin KV-toimisto oli lupautunut hakemaan minut lentokentältä, mutta eivät tarkentaneet miltä kentältä. Mikäli hakevat minut Asashikawasta asti, niin pääsen helposti perille, muuten matkustan junalla Kitamiin.

Yu tahtoo jatkaa suomen kielen opintojaan ja lupauduin kiitollisena opettamaan häntä sitten Kitamissa. On hyvä tietää, että tunnen nyt jo ainakin yhden henkilön Kitamista.

Opiskelusta

Pääsin Käyttöjärjestelmät sitten kuitenkin ensimmäisellä tentillä läpi ja Hypermedian perusteetkin uusintatentillä, joten nyt minulla on kasassa se 98 opintoviikkoa. Välttämättä minun ei siis tavitsisi Japanissa edes opiskella.

En minä Japaniin nyt opiskelun takia lähdekään, vaan kyseessä on lähinnä kulttuurimatka. Jos siellä jotain kursseja saan suoritettua ja ne vielä täällä hyväksytettyä, niin kyllä se kelpaa, mutta se on silkkaa bonusta ja plussaa. En oikein usko, että kielitaitoni (erityisesti kanji-merkkien osaaminen) olisi vielä sillä tasolla, että pystyisin siellä täysipainoisesti opiskelemaan. Saa kuitenkin nähdä.

Madventures

Madventuresin toiseen kauteen kuuluu kaksi Japania käsittelevää jaksoa. Jälkimmäisen, tänään näytetyn jakson missasin, sillä istuin siihen aikaan junassa. Viikko sitten näytetyn jakson kuitenkin näin. Viimeviikkoinen jakso käsitteli Tokiota, tämänviikkoinen Japania ylipäätään.

Madventures on suomalainen matkailuohjelma, jonka tekijät kiertävät maapalloa kuvaten kunkin kohteen "underground-puolia". Tokio-jaksossa tutustuttiin Tokion (yöelämän) alakulttuureihin, erityisesti seksikulttuuriin. Mitään kokonaan uutta ei jaksossa minulle kerrottu, mutta olihan se aika mielenkiintoista katsoa sarjan tekijöiden Tokio-kokemksia. Lähinnä päässäni pyöri koko jakson ajan vain ajatus "Minä ihan oikeasti pääsen kohta tuonne, missä tapahtuu tuota kaikkea!".

Sain jaksosta myös yhden käyntikohdevinkin. Aion käydä Harajukun sillalla, missä näkee päivittäin erittäin mielenkiintoisia asuja.

Sopimus asuinhuoneiston luovutuksesta väliaikaisesti toisen käytettäväksi

En saa jälleenvuokrata TOAS:n asuntoa, joten en myöskään voi siis hankkia alivuokralaista. Kävimme kuitenkin "alivuokralaisen" kanssa tekemässä sopimuksen asuinhuoneiston luovutuksesta väliaikaisesti toisen käytettäväksi. Minä olen edelleen vuokralainen, joten Ville maksaa vuokran minulle ja minä maksan sen sitten TOAS:lle. Pitäähän se joku roti olla, ettei nyt vain ei liian helpoksi asioita tehdä.